Joulukuussa 1917

Marraskuussa 1917

6. joulukuuta 1917

Kuudes joulukuuta oli Salusella tavallinen torstaipäivä. Harmaalahdesta tultiin torstaisin työhön, niin tänäänkin. Lantapatterin tekeminen oli käynnissä B7-lohkolla. Pojat olivat koulussa, Urpo Koukkulassa, isommat Haapamäellä. Mäenpäästä Antin poika Vilho kävi myös Koukkulan koulua. Koukkulan koulussa oleville pojille päivä oli erikoinen, opettaja Santeri Raivo tuli luokkaan, otti seinältä tsaari Nikolain kuvan ja sanoi oppilaille: ”Suomi on julistautunut itsenäiseksi. Saatte loppupäivän vapaata.” Pojille yllättävä vapaa sopi mainiosti, Urpo ja Vilho lähtivät yhtä matkaa hiihtämään kotiinpäin. Suojasää tuntui pojista mukavalta, muutama lumipallo matkalla heitettiin ennen kuin Vilho pääsi kotiinsa, Urpo vielä jatkoi matkaa. Kotiinpäin matka Mäenpäästä oli yhtä viilettämistä, hiihtolatu luisti tänään mainiosti. Toiseen suuntaan matka ylämäkeen oli paljon raskaampi. Eilen pakkasta oli ollut parikymmentä astetta, alkuviikon ankaran lumimyrskyn jäljiltä lunta riitti.

Tänään Eetu oli yksityisasioilla, ehkä Ruovedellä. Hän otti Urpo-pojalle 2000 mk henkivakuutuksen kertamaksulla, samalla hän maksoi Yrjö-pojan henkivakuutuksen kolmanneksen vuosimaksun. Samalla matkalla maksettiin Ruoveden maataloustuottajain paikallisyhdistyksen maksua 50 markkaa ja ostettiin lysoolia, mitä käytettiin puhdistusaineena. Varmasti uutiset itsenäisyysjulistuksesta tavoittivat niin Eetun kuin kotiväenkin nopeasti. Olihan tapahtumia maailmalla seurattu tiiviisti. Hyvä uutinen lämmitti mieltä, mutta moni asia heitti varjonsa tulevaisuuden ylle. Toteutuisiko itsenäisyys todella ja mitä seuraisi oman maan sisäisestä levottomuudesta?

Lähde: Ritva Eerolan kirjoittamat muistelmat Antti Mäenpäästä.

Lokakuussa 1917

Terveisiä kesävierailta

Kesän kiireiden vuoksi blogin kirjoittaminen on ollut tauolla. Nyt voit lukea uutena tekstinä mitä Salusella tapahtui heinäkuun aikana.

Syyskuussa 1917

Kesän kiireiden vuoksi blogin kirjoittaminen on ollut tauolla. Nyt voit lukea uutena tekstinä mitä Salusella tapahtui heinäkuun aikana.

Elokuussa 1917

Heinäkuussa 1917

Heinäkuu alkoi pyhäpäivän vietolla. Poikkeuksetta sunnuntaisin lähdettiin Ruovedelle kirkkoon. Kesäaikana matka taittui hevoskyydillä. Toisinaan mahdollisesti käytettiin myös Salmian rannassa ollutta Eeva-kirkkovenettä, viisi vuotta myöhemmin vuonna 1923 tämä Ylä-Tuuhosen lahkon kirkkovene siirrettiin Ruoveden kirkkotarhaan. Eeva oli suuri vene, sen pituus oli yli 20 metriä.

Maanantaina 2. heinäkuuta äestettiin peltoa B5 lohkolla ja oltiin lannan ajossa A1 lohkolla. Äestä veti kaksi hevosta. Lannanajo vaati enemmän työvoimaa, mukana oli useimmiten kaksi miestä, kaksi lasta ja kaksi hevosta. Maanantaipäivänä yksi lapsi siivosi ojia, seuraavana päivänä ojan kunnostaminen jatkui turpeiden kuokkimisella. Talven aikana tehtyjen lantapatterin hajottaminen, lannan ajo pellolle kasoiksi, kasojen hajottaminen pellolle talikolla ja sisäänkyntäminen jatkui pääasiallisena työnä aina heinäkuun 11. päivään asti. Heinäkuun alkupäiviin Eetu on merkinnyt, että aitaa on tehty Päijänteen ja Vainioportin välille 587 paria á 12 penniä Smk 70:44, kassakirjan mukaan Manu Keinoselle on maksettu aidanteosta 70 mk 50 penniä. Aidalla on siis ympäröity pelto Päijänteen ja Raitinperän väliltä, jottei lehmät pääse pellolle syömään kasvustoa. Lehmät liikkuivat vapaana metsässä aidatulla alueella, alue ulottui Koivumäen rajalle asti. Lehmät tuotiin illalla kotiin lypsylle, ne olivat yön navetassa ja aamulypsyn jälkeen ne siirrettiin taas metsälaitumelle.

Perjantaina 6. heinäkuuta on ollut heikkoja kuurosateita ja kylmää ilmaa. Kylmää päivää seurasi hallayö, lauantai-aamuna todettiin hallan vieneen hätäperunan varret saunan tykönä pellossa. Hätäperuna oli aikaista perunaa, väriltään tämä hätäläinen oli punainen. Hallayö ei vieraillut vain Kolkissa vaan se koetteli laajemmin koko maata. Koneviesti-lehden (1/2017) artikkeli kertoo, että koko maa ”oli 100 vuotta sitten pahassa elintarvikekriisissä. Uhkaava nälänhätä oli useiden tekijöiden summa, joista pahimpia oli olematon leipäviljaomavaraisuus. Tilanne alkoi kehittyä jo 1800-luvun loppupuolella, jolloin alettiin panostaa pelkästään karjatalouteen. Suomalainen voi oli maailmalla kysyttyä ja sitä vietiin hyvään hintaan. Saksasta ja Venäjältä oli saatu ruista halvalla ja rajattomasti. Ensimmäinen maailmansota katkaisi kuitenkin viljantuonnit. Tilanteen kiristyessä jouduttiin leivän ja leipäviljan jakelua säännöstelemään.” Monin paikoin maataloutta vaivasi työntekijäpula, linnoitustöissä tienasi paremmin ja myös Amerikan siirtolaisuus oli tehnyt loven työvoimaan, lisäksi kevättöiden sujumista oli monin paikoin vaikeuttaneet maatyöväestön lakot. ”Heinäkuun seitsemännen päivän vastaisena yönä ankara halla vielä viimeisteli elintarvikekatastrofin. Perunaa oli keväällä kylvetty 30 prosenttia aiempaa enemmän, mutta sato menetettiin lähes kokonaan. – – Viljakasveissakin kato oli tuntuva. Koska koko alkukesä oli ollut hyvin kuiva, ehtyivät laitumet ja sitä mukaa myös maidontuotanto.” Salusella ei varmastikaan varsinaisesti ruuasta ollut pulaa, mutta esimerkiksi sokeri oli kortilla.

Heinäkuun 6. päivänä oli lannanlevitystyössä mukana kuusi henkeä. Näihin aikoihin on laitettu myös Harjun tuvan kattoa. Sunnuntaina 8. päivä Eetu on merkinnyt muistiinpanoihin poutaa ja aina 16. päivään asti on merkintä ”kuivaa”. Maanantaina 9. päivänä on yksi mies aloittanut lehtien taittamisen eli lampaille tehtiin lehtikerppoja talveksi. Ne olivat koivunoksia, jotka sidottiin suurikokoisiksi nipuiksi ja joita lampaille tarjottiin talvisaikana. Lehtikerppoja säilytettiin lampolan ylisillä.

12. päivänä on harattu turnipsivakoja, työssä on ollut mies, lapsi ja hevonen. Seuraavana päivänä perunamaata on ollut perkaamassa kaksi lasta. Lauantaina 14. päivä mies ja lapsi ovat olleet siivoomassa kesannon ojia, muille työmiehille ei sille lauantaipäivälle olekaan töitä merkitty. Hakamaan ja Jussinkytömaan aitaa on teetetty urakalla 2161 paria á -/15 Smk 324:15.

Maanantaina 16. päivä on ollut pilvipoutaa. Silloin aloitettiin heinän korjuu, heinä niitettiin ja haasioitiin, ensimmäisenä päivänä työssä oli viisi miestä, neljä lasta ja kaksi hevosta, myöhemmin mukana oli myös naisväkeä. Tiistaina satoi vettä runsaasti, heinää kuitenkin niitettiin pihamaalta, juurikasvimaata kasteltiin lantavedellä ja niittokone tarvitsi korjausta. Heinän niitto ja haasiointi jatkui; 21. päivään mennessä lohkolta B2 oli korjattu 22 kuormaa. Lauantaina 21. päivä heinän niitolla oli viisi miestä, kaksi naista ja neljä lasta. Asuinrakennuksen huoneiden maalaus ja paperointi saatiin valmiiksi, siihen kului 22 miestyöpäivää. Maalari sai palkkaa 6 mk päivästä, yhteensä 135,80 mk.

Heinäväki kahvitauolla Niemivainion kappaleella.

Maanantaina 23. päivä satoi, yksi mies oli niittämässä pientareita, kaksi miestä ja neljä lasta perkasivat turnipsimaata. Heinänkorjuu jatkui seuraavana päivänä, jolloin Eetun merkinnän mukaan lohkolta B3 on korjattu 41 kuormaa. Seuraavat päivät olivat pilvisiä, heinänkorjuuta jatkettiin. Perjantain kohdalle Eetu on kirjoittanut tiedon ”Lohkolta B4 korjattu 15 kuormaa alaarvoisia suolaheiniä”. Lauantaina siirryttiin lohkolle G3, oli kuumaa ja kuumuus jatkui seuraavan viikon alkuun. Heinäkuun viimeisenä päivänä viimeisenä heinätyönä korjattiin pientareilta niitetyt heinät, sen työn teki kaksi lasta. Heinäkuun viimeisinä perattiin kuokosta G5 lohkolla ja yksi mies tervasi navetan, tallin ja sikalan ovia. Tervatut ovet kestivät paremmin eläintilojen kosteutta. Karjanhoitoon on naisille merkitty heinäkuulle 21 päivää ja ruokatalouten 36 päivää, joista emännän osalle 11.

Heinien korjuutaulukkoon merkittiin minkä verran kuormia eri latoihin tuli

heinää tulevan talven varaksi.

Heinäkuussa työssä on ollut omien renkien Väinön ja Paavon sekä poikien Eeron Yrjön ja Urpon lisäksi muutakin työvoimaa. Iivari Oulo on ollut päivittäin kuukauden ajan, satunnaisemmin päiviä ovat tehneet Taimo Mäenpää, Aarne Palonen, Ahvi Mäenpää, Hilda Mäenpää ja Lyyti Keinonen. Janne Sukava on ollut puolipäivää lienee sepäntöissä, myös Saari (Sepänsaari) on merkitty heinäaikaan usealle päivälle työhön. Heinäaikaan torpista Rajalasta, Harmaalahdesta ja Mäenpäästä on tehty normaalista poiketen enemmän päiviä, olihan niin määrätty torpankontrahdeissakin. Nämä päivät Eetu on merkinnyt työluetteloon merkinnällä A tavallisen viivan sijasta.

Rahamenot ja -tulot heinäkuulla

Puhelinvuokraa syrjäisiltä on saatu 5,70 mk eli jos on ihmiset käyneet soittamassa, ovat siitä maksaneet. Puhelinmaksuja 2 neljännekseltä on maksettu 11 mk. Heinäkuussa on hankittu separaattoriin öljyä, ostettu säkillinen eli 80 kg voisuolaa (voihin lisättiin suolaa, jotta se säilyisi) ja köyttä niittokoneen aisaan. Palovakuutusmaksu on maksanut 79,50 mk. 9. heinäkuuta on käyty kaupassa ja hankittu 200 gr poraksia, 1 nippu kirjekuoria ja maatalouskirjallisuutta 4 mk 75 pennillä. 11. päivänä on ostettu kuurauskivee (käytetty puhdistusaineena ja hopeiden kiillottamisessa), ostettu taloustarpeita ja maksettu värjärille kankaan laittokuluja 10 mk. Lauantaina 14. päivä on maksettu 13 mk laivamaksuna perheen kylämatkasta ja 50 mk Harjun itsellistuvan kattamisesta. 18. päivä on ostettu sokeria kortilla ja hiivaa. Sepälle on maksettu Pirjon kengityksestä 11 markkaa 21. heinäkuuta. 23. päivä on maksettu Pellervoseuran jäsenmaksu 5 mk ja 30. päivä on ostettu hiivaa ja postipaperia. Pojille on maksettu palkkoja heinäkuulta 38 markkaa, palkollisille 68 markkaa.

Tuloja heinäkuulla on ollut vain vähän, niitä on saatu perunoiden ja karjataloustuotteiden myynnistä, valtiolle luovutetusta viljasta ja viljatakavarikoiden ilmottamisesta ja laskemisesta, tätä työtä Eetu lienee määrätty tekemään, kun hän siitä on korvausta saanut.

Kesäkuussa 1917

Kesäkuun alku jatkui kylvötöillä, peltoa äestettiin ja kylvettiin ohraa, kauraa, vihantarehua ja hätäperunaa. Vihantarehu koostui kaurasta ja rehuherneestä. Myös kasvitarhakylvöjä tehtiin. Kylvöksiä lannoitettiin. Perunat halottiin ennen istutusta, näin saatiin enemmän siementä. 7. kesäkuuta lannoitettiin perunamaata, silloin kävi pohjatuuli, satoi vettä ja lämpömittari näytti 4 astetta lämmintä. Seuraavana päivänä aloitettiin perunan istutus. Perunaa istutettiin yhteensä 23 hehtolitraa lohkolle A4. Kylvötyöt jatkuivat räätikän ja turnipsin kylvöillä. Kesantoa hoidettiin äestämällä pitkin kesäkuuta. Perunavakoja haravoitiin 18. ja 20. päivinä ja myöhemmin kuun lopulla ajettiin vakoja hevosella ja haravoitiin myös.

     Kylvötöiden ohessa tehtiin myös seipäiden koloomista, rakennettiin vasikkahaan aitaa, sahattiin lautoja, oltiin maantien teossa, siivottiin Riihimäkee, kuokittiin ojanmutkia ja kesantopellolle kaivettiin ojia. Lohkolle B5 kaivettiin sarkaojaa 735 syltä (sylen pituus on n. 1,8 metriä) á -/15 yht. Smk 110:25 ja laskuojaa 121 syl. -/45 yht. Smk 54:45.

      Päärakennuksen valmistumisesta oli vajaa kymmenen vuotta. Huoneiden lattian täytteet painuivat ajan kanssa ja lautalattioihin tuli rakoja, lattiat oli aika korjata. Lattian täytteiden korjaamiseen kului useampi päivä 2-3 mieheltä, eristeenä oli kuivattua sammalta, jonka päälle ajettiin multaa painoksi. Myös laipiontäytteitä tiivistettiin.

      14. kesäkuuta on ollut kuivaa ja kuumaa. Jossain on syttynyt palo ja Saluseltakin on hälyytetty miehiä apuun, kaksi miestä ja lapsi on ollut kulon sammutuksella. Ehkä palo on ollut Makkosen kankaalla, ehkä Tiuranvuoressa, mistä kekäleitä lensi Saluselle saakka. Tai se on silloin ollut jossain muualla. Kuivuus ja kuumuus jatkui, 19. päivänä saatiin ukkossadetta. Lauantaina 16. päivänä oltiin vetämässä nuottaa. Myös uutta peltoa tehtiin, sillä 19. päivänä oltiin uutismaata rovittamassa (lienee tarkoittaa, että on poltettu risukasoja pelloksi tehtävältä alueelta) ja äestämässä Jussinpellon metsänreunan puoleista osaa. 

       Lantapattereiden tekeminen vei paljon aikaa talvella ja nyt oli aika hajottaa lantapatterit, levittää ne kesastopellolle ja kyntää lanta pellon sisään. Tämä työ aloitettiin juhannuksen alla ja sitä jatkettiin pitkälle heinäkuulle. Juhannuksen alla on Eetu merkinnyt, että ruis on alkanut heilimöidä. Juhannusruista kylvettiin 23. kesäkuuta 25 litraa. Juhannusruis kylvettiin nimensä mukaisesti juhannuksen aikaan, siitä niitettiin samana syksynä sato eläinten rehuksi, keväällä ruis lähti uudelleen versomaan ja syksyllä saatiin jyväsato. Ainakin myöhemmin käytettiin Ensi-nimistä lajiketta, joka oli aikainen ja hyväsatoinen, mutta sen korsi oli hento ja pitkä.

       26. päivälle on merkitty kahdelle miehelle ja kolmelle lapselle työksi sateen pitäminen. Seuraavana päivänä on jo päästy jatkakaan lantapatterin hajottamista ja lannan sisään kyntämistä. Karjanhoitoon ja ruokintaan meni yhden naisen työpanos joka päivä ja ruokatalouteen 35 päivää, joista emännän osalle 10 päivää.

Kesän 1917 kylvötaulukko. 

Salusen viljelyskartta vuodelta 1907.

Kesäkuussa alussa hankittiin 20 kg suoloja (5 mk). Suoloja käytettiin paitsi kalojen ja lihan suolauksessa, niitä viskottiin myös heinien sekaan latoon. Heinä säilyi näin paremmin, jos se oli vähän kosteaakin. Kesäkuun alussa maksettiin välskärille porsaitten leikkuusta (10 mk). 7. kesäkuuta on ostettu naisen hattu 30 markalla ja puserokangasta 16 markalla, 9. päivänä on hankittu 1,5 kg istukassipulia ja hiivaa. 11. päivä on ostettiin nauloja ja seuraavana päivänä on maksettu B7 lohkolle kaivetusta 660 sylen pituisesta ojankaivuusta 100 mk ja aitaen reikien tukinnasta 3 mk. 13. päivänä on ostettu 2 kpl rautanappua (nappoa), 3 rasiaa ruuvinauloja ja 8 kpl laatikon vetimiä.

       Ruoveden S.M.S osakeyhtiön toinen osuusmaksu 625 markkaa on maksettu 14. kesäkuuta. Osuusmaksu oli siis Ruoveden Saha-, Mylly- ja Sähkölaitoksen eli myöhemmin Kotvio oy:n. 15. päivänä on maksettu rakennusmiehille (asuinrakennuksen laittajille) palkkaa 75 markkaa. On ostettu akkunarautoja, yksi talikko ja maksettu toukokuulla Vilppulasta haettu Hankmoäes 495 mk sekä 100 kg rehuherneen siemeniä. 22. päivänä on maksettu M. Järviselle palkkaa puusepäntöistä 170 mk ja ostettu 4,4 kg sokuria (kortilla). Seuraavana päivänä on maksettu lohkon B5 ojankaivuu, 735 syltä on tehnyt yhteensä 110:25 markkaa. 28. päivänä on ostettu 1 tusina konelankaa eli lienee Singer-ompelukoneeseen lankaa. Kuukauden viimeinen päivä on vielä maksettu laskuojan kaivamisesta B5 lohkolle 121 syleltä 54,45 markkaa. Huoneiden paperoimis- ja maalaustarpeita on hankittu 341,90 markalla ja on ostettu 6 metriä paitatyykiä ja 3 1/2 m housutyykiä ja 1 kpl längen paatta eli pehmustetta, joka oli puisen längen alapuolella. Palkollisille on maksettu kesäkuulla 29,00 markkaa, pojille on maksettu palkkaa kesäkuulta 35,70 markkaa. Henkivakuutuslainaa on maksettu 1900 mk ja korkoja edellä olevasta 126,65 mk. Voittoprosenttia henkivakuutuksista on saatu 232,49 mk. Muita tuloja kesäkuulla on ollut ruisolkien myynnistä (5 mk), 14 sianporsaasta on saatu 560 markkaa, perunoita on myyty 15 markalla ja karjatuotteita 162,50 markalla.

9. kesäkuuta perunanistutuksella

Urpo oli iloinen, kesäloma oli alkanut ja nyt Eero ja Yrjökin olivat kotona. Isä oli juuri huudellut heitä kaikkia osallistumaan perunanistutukseen, itsestäänselvyyshän se oli, että töissä oltiin mukana. Aikaa jäi kuitenkin myös leikille, uimiselle ja onginnalle. Päijänteenrannat oli tullut monta kertaa kierrettyä, Salusjärvelle mentiin veneellä. Salakoita tuli Verkkoniemen nenästä, ei niitä muualta saanut. Onkiminen oli hyödyllinen harrastus, oli siitä monet kerrat saatu perunakeiton höystettä koko talonväelle. Illalla Urpo ottaisi mato-ongen ja lähtisi taas Päijänteelle, menisi vastarannalle ja siellä varmasti nappaisi taas yhtä suuria ahvia kuin edelliskerralla. Yrjö oli luvannut lähteä mukaan. Toivottavasti ei ukkospilviä ilmaantuisi taivaalle, silloin ei voisi lähteä järvelle.

Pojat kiersivät Päijänteen-rantoja ahkerasti mato-onkensa kanssa. Kuva Päijänteen vastarannalta Saluselle päin.

Salusjärvelle lähdettiin kalastamaan veneellä. Venettä säilytettiin venekoppelissa Salussärkän sivussa.

Nyt kesällä oli ruokailijoita enemmän kuin talvella, työmiehet söivät pakarissa, mutta kyllä Eelin heille mielellään kalakeittoa keittäisi. M. Järvinen ja J. Majamäki oli tällä viikolla töissä, ensi viikolla kai tulisi Herma Järvinenkin. M. Järvinen oli rakennusmies, oli rakentanut asuintalon ja nyt oli tekemässä tarpeellisia korjauksia, lattian ja laipion tiivistämistä ja tapetointia. 

  

Urpo oli jo perunoita laittamassa penkkiin, kun äkkiä Urpon mieleen juolahti, mitä äiti oli eilen kertonut. Heinäkuussa tulisi kesävieraita, ei hän oikeastaan enää muistanut keitä he olivat, mutta tuntui jännittävältä. Vaikka töissä oli koko ajan ihmisiä, nämä olivat kuulostaneet jotenkin erilaisilta. Oli jännittävää odottaa...

Urpo Salunen

Toukokuussa 1917

Sata vuotta sitten, vuonna 1917, vappuna oli ajankohtaan nähden epätavanomaista hupia,  sillä jäillä oli erinomaiset ajokelit. Kuukausi sitten oli varis laulanut ensikerran. Vapaapäivän jälkeen keskiviikkona 2. toukokuuta oli sianteurastuspäivä. Kelit eivät näyttäneet lämpiävän ollenkaan vaan tuuli kävi kylmästi pohjoisesta. Piti kuitenkin valmistautua tuleviin kylvöihin ja pellavat piti siivota, siihen urakkaan osallistui 3. toukokuuta 4 miestä, 3 naista ja yksi lapsi. Pellavan siivoominen teetettiin rahapalkalla, mistä on maksettu yhteensä 10 markkaa. Samana päivänä yksi miehistä lähti viemään hevoskyydillä sikaa Vilppulaan. Siasta oli saatu maksua 425 markkaa. 4. toukokuuta naiset jatkoivat pellavien siivoamista, pari miestä teki lapuja ja pari sahasi lautoja. 5. päivänä otettiin perunat itämään ja kaksi miestä korjasi kärryjä.

   

18-vuotias Jalmari-renki, Pohjaslahdelta Hyötysen Jussin ja Hellän poika, jäi pois palveluksesta toukokuun alussa. Simo Hyödynmaan kirjassa Hyödynmaan suku (s. 53, 152) kerrotaan Jalmarin hukkuneen Vehkajärveen 1910-luvun lopulla, tarkasta ajankohdasta ei kuitenkaan kirjasta löydy tietoa.

Eetu oli huolissaan. Vaikutti siltä, että kevättyöt eivät tulisi sujumaan ongelmitta. Maataloustyöväestön työpäivän pituudesta ja palkoista oli keskusteltu jo pitkään, mutta näytti siltä, että työväestö oli ryhtymässä lakkoon juuri nyt, kun kevät oli koittamassa ja pitäisi ryhtyä kylvöille. Taimo-veljeltä oli alkuviikosta tullut puhelu. Taimo oli ollut mukana maanviljelijäin kokouksessa Tampereella, kokouksen kulkua oli Aamulehdessäkin selostettu. Kokouksessa oli käsitelty maataloustyöväestön vaatimuksia ja kokouksessa oli pidetty palkkojen korottamista kohtuullisena, olihan kaikkien tarveaineiden hinnat entisestään suuresti kohonneet. Katsottiin, että ne palvelijat, jotka olivat talon ruuassa olivat vähemmän palkankorotuksen tarpeessa kuin ne, jotka olivat kokonaan rahapalkalla. Kokouksessa oli hyväksytty se, että työpäiviä kohtuullisesti lyhennettäisiin työntekijöiden liikarasituksen välttämiseksi, jotta työntekijäin siirtyminen teollisuuskeskuksiin vähentyisi ja luotettava suhde työnantajan ja tekijän kesken saataisiin aikaan. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että kesällä toukokuun 1. päivästä lokakuun 1. päivään työpäivä tulisi olla 10-tuntinen, juhlapäivän aattona ja lauantaina 9-tuntinen. Tehdastyön 8-tuntia ei voitu ajatella maataloustyössä. Maataloustyössä oli kesällä tarve tehdä pidempiä päiviä, talvella onnistuisi vastaavasti lyhempi työaika. Kokouksessa oli pidetty tärkeänä, että maanviljelijät alkaisivat järjestäytyä joko ammattiliittoina tai muuna hyvin järjestettynä, tarmokkaasti toimivana yhtymänä. Taimo oli valittu tätä valmistelevaan komiteaan Ylöjärveltä varajäseneksi.

       Ruovedelläkin oli työväestön toiminta alkanut nopeasti terävöityä. Helvetinkolun työväenyhdistys oli päättänyt viettää Wappujuhlaa yhdessä Syvinkisalmen työväen­yhdistyksen kanssa. Huhtikuun puolella oli Pohtiolla pidetty kokous, jossa oli päätetty, että Wapunpäivänä otetaan käyttöön kahdeksan tunnin työpäivä maatalous­työssä. Wappujuhlan yhteydessä pidettiin kansalaiskokous, jossa päätettiin maataloustyöväen lakosta, joka jatkuisi niin kauan kunnes talolliset hyväksyisivät lyhyemmän työpäivän. Kokous valitsi edustajat keräämään työnantajilta allekirjoituksia sen hyväksymisestä. Ruovedelläkin oli tuohon aikaan pulaa syömäviljasta, toukokuun 19. päivänä kuntakokous päätti ottaa lainaa viljan hankkimiseksi. Mikäli lakko vaikuttaisi kylvötöiden sujumiseen pula ruuasta luonnollisesti pahenisi. Työväenyhdistys piti vapunpäivän jälkeen lakkokokouksia ja tuomitsi jyrkästi rikkurit, joita oli ilmeisen paljon.

        Eetun merkintöjen mukaan Salusen rengit ovat olleet lakossa 8-11. toukokuuta, Rajala (Tölli) ja Mäkinen Harjulta ovat jättäneet kahdelta viikolta päivätyöt tekemättä lakon vuoksi. Väinö-renki kertoo, että hänenkin piti ottaa osaa lakkoon isännän kehotuksesta. – Eetu-isäntä sanoi, että katselkaahan nyt yksi viikko, ehkä se pahin hötäkkä siitä sitten selkenee. Viikon perästä aloitimme kylvötyöt, Väinö kertoo. Eetu onkin merkinnyt 14. ja 15. päivälle pellon äestyksen. – Lakkovahdit kävivät meitä katsomassa ja kehottamassa lopettamaan työt. Kehotusta emme noudattaneet eivätkä he väkivaltaakaan käyttäneen, jatkaa Väinö ja toteaa vielä, että isäntä oli paikkakunnalla vaikutusvaltainen ja rahvaan keskuudessakin pidetty mies.

       Lakkoviikolla on ollut töissä muita miehiä joitakin päiviä. Siitä eteenkinpäin on omien renkien lisäksi ollut muitakin työmiehiä töissä, joka kesä on tarvittu lisätyövoimaa. Lakkoviikolla on Eetun merkintöjen mukaan muun muassa ajettu turnipsia säilöön, ajettu rehua, oltu kalastuksilla ja tehty taimilavaa.

       14. päivä aloitettiin siis kevättyöt äestämällä. 16. toukokuuta on haettu Vilppulasta junalta uusi hankmoäes. Samana päivänä on merkitty jäiden lähteneen Päijänteestä ja Salusjärven Vähältä puolelta, Isolta puolelta jäät ovat lähteneet sunnuntaina 20. päivä ankaralla pohjatuulella.

Äestämisen ja sänkien haravoinnin jälkeen on 18. päivänä kylvetty heinänsiementä, 21. päivä kylvettiin hernettä. Samana päivänä aloitettiin kauran kylvöt. Äestä vedettiin kahdella hevosella. Kylväminen tapahtui käsin, jolloin siemenet jäivät maan pintaan. Kylvös sekoitettiin hevosen vetämällä jousiäkeellä. Kylvös vielä talattiin latalla, joka oli tehty lankuista ja halkaistuista hirsistä. Tämä vastasi jyräämistä, kylvöksestä saatiin tiiviimpi ja maan pinnasta tasaisempi.

Toukokuussa tehtiin jonkin verran myös muita kuin kylvötöitä, mm. korjattiin aitoja, tehtiin lapuja, käännettiin lantaa ruumassa, korjattiin aitoja ja kolottiin seipäitä. Muutamana päivänä on yksi työmies ollut maantien teossa, paikkasuutarin töitä on tehnyt yksi mies päivän, samoin haan veräjän portin tekoon on mennyt päivä.

         Toukokuulla on saatu vesisadetta ensikerran 31. päivä. Toukokuussa naisten tekemiä työpäiviä oli karjanhoitoon ja ruokintaan 31 päivää ja ruokatalouteen 38. Naisväki ei osallistunut lakkoon.

 Kalle Kilponen äestää kesantopeltoa Niemivainion kappaleella. Hankmoäes on maksettu 19.6.1917, mutta se saatiin jo toukokuussa kevätkylvöille. Kuva on otettu syyskesällä, taaemmalla kappaleella on ruis pitkää, kesannolle kylvetään uutta.

      

 

Kassakirjan mukaan menoja toukokuulla on ollut palkoista pellavan siivoojille 10 markkaa. Muistelen Urpo Salusen kertoneen, että maataloustyöväen lakon vuoksi Eetu-isä oli itsekin ryhtynyt pellavia siivoomaan. Urpollekin on merkitty useita työpäiviä jo huhtikuun lopulle, Eero ja Yrjö ovat ehtineet töihin vasta kesäkuun alussa päästessään kesälomalle koulusta Haapamäeltä.

       9. toukokuuta on ostettu 10 kpl valistusarpoja yhteensä 10 markalla. 11. toukokuuta on maksettu kotitarvehalkojen hakkaamisesta 35 markkaa. 12. toukokuuta on hankittu 1 kg liimaa ja 12 arkkia santapaperia. 17. päivänä on ostettu yskäntippoja ja maksettu kulutettu turvepehku. 19. toukokuuta on ostettu pukutyykiä palvelustytöille 46 markalla, myöhemmin on ostettu 2,2 m puserokangasta. Eläimille on hankittu suoloja 50 kg 15 markalla. Pirjo-tamman astutus on maksanut 50 mk. Toukokuun lopulla on maksettu Niemiselle Haapamäelle Eeron ja Yrjön kevätlukukauden ruoka. Postinkuljettajalle on maksettu 15 mk, postimerkkejä on ostettu 5 markalla. Palkollisille on maksettu toukokuussa rahana 25 markkaa. Tuloja toukokuussa on saatu sian myymisestä, sianlihan, perunoiden, kaurojen ja ruisjauhojen sekä karjantuotteiden myynnistä.

Lähteet:

Aamusta ehtooseen. Wäinö Kanerviston kirjoittamat muistelmat omasta elämästään.

Hyödynmaa, S. 2016. Hyödynmaan suku. Manu ja Riikka Hyödynmaan jälkeläisistä ja esivanhemmista.

Huhtikuussa 1917

2. päivänä huhtikuuta oli lämmintä 4 astetta. Variksen kuultiin laulavan ensikerran, kai sen kuulivat ne neljä miestä ja lapsi, jotka olivat kolmen hevosen kanssa tekemässä lantapatteria. Ja toki sen kuuli myös se mies, joka oli pienimässä pyykkipuita eli hakkaamassa pyykkituvan lämmittämiseen tarvittavia puita.

       Kesäksi oli suunnitteilla heinäladon rakentaminen B4 lohkolle, sitä varten alettiin hankkia aineita. Ladon aineita ajettiin useana päivänä, ruoteita hakattiin ja myös hirsiä veistettiin, ehkä nekin tulivat ladon tarpeiksi.

       Huhtikuun alussa Hilma oli käymässä Tampereella, kassakirjanpidon mukaan hän on käynyt siellä hammaslääkärissä (48 mk) ja myös konsertissa ja luennolla (6,30 mk). Muita menoja matkalla on tullut villalankain vahetuksesta eli vaihtamisesta  langoiksi kehräämössä ja ostoksista: kukan siemenet (1,80 mk), pesusieni, 1 esiliina ja tytöille puserokankaat. Urpon valokuvat ja tuliaiset tekivät yhteensä 14,40 mk. Kotituotuomisia on ostettu kuudella markalla, muistivihko ja kynä ovat maksaneet 35 penniä. Urpo valokuvasi jo nuorella iällä, ehkä merkintä Urpon valokuvista on hinta Urpon ottamien kuvien kehittämisestä.

       Huhtikuun alkupuolella vietettiin pääsiäistä. Kiirastorstaina 5. huhtikuuta kolme miestä, lapsi ja kaksi hevosta ajoivat lumiräntäsateessa mutaa makin alle eli ulkohuussin pohjalle Yläsestä korvesta. Samana päivänä yksi mies oli pienimässä pyykkipuita, niitä oli tehtynä 5 syltä (20 m2). Kotitarvehalkoja oli hakattu liiteriin 22 1/2 syltä (90 m2). Pitkänäperjantaina ei töitä tehty, mutta lankalauantaina 7. huhtikuuta kaksi miestä, lapsi ja kaksi hevosta ajoivat heinäladon aineita B4 lohkolle. Sää oli pilvinen. Yksi työmiehistä teki kyytiä Vilppulaan, kyytipalkkaa oli kyydin tarvitsija maksanut 6 mk. Ensimmäisen pääsiäispäivän sää oli kirkas, toinen pääsiäispäivä oli pilvinen. Pääsiäisen jälkeinen tiistai on merkitty vapaapäiväksi, Eetun kalenteriin on merkitty sille päivälle huutokauppa Vehkakoskella kl 11. Keskiviikkona pari miestä ja hevosta on ollut yksityisasioilla, toiset ovat hakanneet lapuja, satoi satoi lumiräntää.

       Torstaina 12. huhtikuuta lumiräntäsade jatkui. Väinö-renki on lienee ollut se, joka lähti sotilaskyytiin hevosensa kanssa Haapamäelle. Sotilaskyydistä on maksettu 5 mk korvausta. Samana päivänä kaksi miestä oli hakkaamassa riukuja ja toiset kaksi sahasi lautoja. Lautojen sahaus tapahtui suurikokoisella käsisahalla, jota myöhemmin käytettiin jään sahaamiseen. Laudat sahattiin ilmeisesti Harjulla, jonne korkea tellinki oli tehty. Lautojen sahaamiseen tarvittiin kaksi miestä, joista toinen oli yläpuolella ja toinen alapuolella sahaamassa tellingin päälle nostettua tukkia.

     Perjantaina 13. huhtikuuta lämpömittari näytti 9-10 astetta lämmintä, lämpimät säät jatkuivat useamman päivän. Sysipuiden ajaminen oli kolmen päivän urakka kahdelle miehelle ja heidän hevosilleen. Sysiä käytettiin pajalla hiilinä ja niitä valmistettiin polttamalla vähän samaan tapaan kuin tervahautaa.

       Vesisadetta saatiin 17.-19. huhtikuuta. Vesisade ei ulkotöiden tekemistä estänyt, sadepäiville on merkitty Eetun muistiinpanoihin lantapatterin tekemistä, sysipuiden ajoa, silloin myös hakattiin kotitarvehalkoja, ajettiin rehua ja turvepehkua, käytiin myllyssä ja kolottiin eli kuorittiin seipäitä. Seipäiden koloomiseen on kulunut useita päiviä, se on ollut nuorimpien työtä. Seipäitä tarvittiin aitojen tekemiseen, aitoja kun piti korjata ja rakentaa uusiakin. Seipäitä myös myytiin, kassakirjan mukaan 1000 seivästä myytiin 112,50 markalla. Aitariukujen  hakkaamisessa on riittänyt työtä monelle päivälle ja kotiokin ne on pitänyt metsästä ajaa. Aitariu’ut olivat tyveltä kymmensenttisiä, ne halkaistiin jolloin yhdestä puusta tuli kaksi riukua. Aidat sidottiin vittaksilla, jotka tehtiin sormen vahvuisista koivun vesoista, joskus oksistakin. Koivunvittakset otettiin keväällä, jolloin nesteet kiertää puussa ja koivu kestää paremmin vittakselle kiertämisen.

 Riukuaitaa Raitinperällä.

 

Verkon paulomista teki yksi mies 19. huhtikuuta. Pienempien verkkojen alapaula oli lyijyä, isompien verkkojen painona oli tuohipunokseen käärittyjä kiviä. Yläpaulaan kiinnitettiin korkkia sitä kannattelemaan. 20. huhtikuuta oli kirkas ja lämmin ilman, neljän miehen ja kahden hevosen voimin laitettiin heinäladon aineita, pari lasta kolosi seipäitä. 23. huhtikuuta on sulatettu vesijohtoa, korjattu verkkoja ja ajettu aidaksia.

       Huhtikuun lopussa sää jälleen viileni. Heinäladon ruoteita hakattiin 28. huhtikuuta kylmän pohjatuulen puhaltaessa. Samana päivänä siivottiin riihtä ja siivottiin pellavia. 30. huhtikuuta oli kylmää 12 astetta. Naisten tekemiä töitä oli huhtikuussa karjanhoitoon ja ruokintaan 30 ja ruokatalouteen 35 päivää, joista emännän osalle tuli 12 päivää.

Kassakirjan mukaan menoja huhtikuussa on ollut mm. ensimmäisen vuosineljänneksen puhelinmaksut, joita on 10. huhtikuuta maksettu 20,75 markkaa. 13. päivä on ostettu hevosen kenkiä, nauloja ja läkkilaatikoita. Läkkilaatikot olivat ruuanlaitossa käytettyjä astioita, joissa saatettiin paistaa vaikkapa perunalaatikkoa. 16. päivänä on käyty yksityisasioilla. Silloin on maksettu kunnallisveron ensimmäinen osa lähes 600 mk ja maantiemaksuja 25,10 mk. On ostettu mustia puuvillalankoja, 100 gr lantun siemeniä, 3 toppaa tulitikkuja ja ruokataloustarpeita. Myöhemmin on ostettu 50 litraa herneitä siemeneksi.

      20. huhtikuuta on ostettu saksansuopaa. 27. huhtikuuta on käyty ostamassa rakennustarvikkeita 2 laatikollista kattonauloja, rässinauloja, lankanauloja, ruuvinauloja, 8,75 kg rautaa, 0,6 kg pyöreetä rautaa, 0,5 kg liimaa ja 2 vyyhtiä hamppunyöriä.  Silloin on ostettu myös 1 1/2 kg voipaperia, 15 metriä tyykiä, 1 pakka liinaa, harmaita ja valkoisia puuvillalankoja sekä maksettu aiemmin ostetut rehujauhot. Seuraavana päivänä on ostettu 4,4 kg sokeria (kortilla). Viimeinen päivä huhtikuuta on käyty vielä ostamassa 26.55 markalla kasvitarhansiemeniä. Palkollisille on maksettu 126,88 mk.

      Suurimmat tulot huhtikuulla ovat halkometsän vuokrasta. Lisäksi tuloja on saatu seipäiden myynnistä sekä rukiiden, perunoiden ja ruisolkien myynnistä ja kyydityksistä.

Hilma ja Eetu

Eetu oli ottanut vastuuta monenlaisten asioiden hoidosta sekä omalla kylällä että Ruovedellä. Hän oli ollut Ruoveden kunnanvaltuuston jäsen vuodet 1909–1916 ja Köyhäinhoitolautakunnan jäsenenä vuonna 1911. Nyt hän oli taksoituslautakunnan jäsenenä. Kun Eetu kävi Ruovedellä taksoituslautakunnan tai aiemmin kunnanvaltuuston asioissa, ei hän suinkaan joka päivä palannut takaisin kotiin Saluselle vaan saattoi olla Ruovedellä koko viikon ja tulla vasta viikonlopuksi kotiin. Tällöin Eetu asui Ruovedellä Rosa Soisalon luona puhelinyhdistyksen talon salissa. Leskeksi jäänyt Rosa asui talossa nuorimpien lastensa Liisan ja Salmen kanssa, ja hoiti puhelinvaihdetta. Vuosia myöhemmin Rosan tyttärestä Liisasta tuli Salusen emäntä, kun hänet vihittiin Eeron kanssa.

       Eetu oli käynyt Ruovedellä kansakoulun, enempään opiskeluun ei hänelle tarjoutunut mahdollisuutta. Samaan aikaan kun Eetu vanhimpana lapsena otti vastuun tilan hoidosta vuonna 1897, hänen Taimo-veljensä aloitti kaksi vuotta kestäneet opinnot Orismalan maamieskoulussa. Tämän jälkeen Taimo jatkoi Kurkijoen ylempään maanviljelyskouluun, mistä valmistui vuonna 1901.

       Varmastikin Taimon kautta oli tullut tietoa monista asioista, mutta aikaa seurattiin myös lehtien välityksellä. Posti kulki tiistaisin, torstaisin ja lauantaisin. Posti-Antti tuli pihaan ja vihelsi pilliinsä, siitä tiesi postin saapuneen. Posti toi Aamulehden ja Kotimaan lisäksi edellisenä vuonna perustetun (Maaseudun) Tulevaisuus-lehden. Sen asiamiehenä Eetu on tehnyt vuodelle 1917 tilauksen itselleen, Taimo-veljelle Ylöjärvelle ja K. Tervalalle Visuvedelle. Lehdistä luettiin, että maamme tilanne oli muuttumassa: Venäjältä oli uutisoitu maaliskuussa tsaarinvallan kaatuneen ja toisaalta kotimaassa työväestön liikehdintä oli voimistunut. Maatyöläiset olivat tyytymättömiä pitkiin työpäiviinsä ja torpparikysymyskin oli ratkaisematon asia. Nämä kysymykset koskettivat myös täällä. Uutisia lukiessa mieliä askarrutti, mitä olisi edessä.

      Jos Eetun koulunkäynti oli jäänyt kansakouluun, Hilma oli päässyt käymään kansakoulua vain kaksi vuotta, kun oli pitänyt talvella palata kotiin Vastalahteen lannan ajoon. Toimeen Hilma tarttui myöhemminkin. Nyt kun Salusella oli uusi ja ajanmukainen navetta, kävi siellä konsulentteja, assistentti kolmesti kuukaudessa ja harjoittelijoitakin oli talossa. Pitihän tietysti lehmienkin olla siistissä kunnossa, niin Hilma lähti navetalle lehmiä pesemään ja Vastalahden Eeli jäi sisälle ruoanlaittoon. Emäntänä Hilma oli voimakastahtoinen, toimeenpaneva voima talossa. Kun Hilma oli tullut Saluselle emännäksi, hänellä oli ollut kaksi anoppia. Hän otti paikkansa, eikä jäänyt anoppien jalkoihin.

      Taisi Hilma persoonallaan vaikuttaa monen nuorenparin elämäänkin, löysihän monta nuorta toisensa talon palvelusväen keskuudesta. Uskollisesti Hilma myös piti kiinni monista tavoista: Syksyllä pudonneita lehtiä ei haravoitu ainoastaan pihasta vaan myös pitkälle metsää Harjulta ja Notkosta. Hilmalle oli tärkeää istumajärjestys vieraiden kanssa, Hilma istui pöydän päässä ja hänen vasemmalla puolellaan oli viimeisimpänä tullut vieras. Jokainen tiesi paikkansa. Jos oli useampia vieraita ja tuli uusi, niin toiset siirtyivät ja viimeisenä tulleen vieraan paikka oli hänen vieressään.

Heinäkuussa 1917 Salusella oli kesävieraita, jotka kuvasivat Eetun ja Hilman perheineen päärakennuksen edessä. Vasemmalta Urpo, Hilma, Eero, Eetu ja Eelin Vastalahti, kaiteella Liisa Perälä ja Yrjö.

Lähteet:

Ruoveden kunnanvaltuuston 20-vuotisjulkaisu 1908-1928.

Urpo Salusen haastattelu 1.7.1990

Salme Soisalon haastattelu 16.8.1990

Maaliskuussa

Maaliskuun alussa riihipuiden ajaminen oli parin kolmen miehen ja hevosten työnä. Lapuja teki välillä yksi mies ja lapsi. Sonniakin kyydittiin Vilppulassa, seipäitä hakkaamassa oli yksi mies ja välillä seiväspuita ajettiin kotio. Tiistaina 6. maaliskuuta ei oltu tavallisissa töissä vaan sinä päivänä oli lukukinkerit. Eetun muistiinpanoista ei käy ilmi, missä paikassa kinkerit pidettiin, mutta jonain vuonna ne olivat vuorollaan myös Salusella. Peltolan Eve (Eeli) myöhemmin muisteli, kuinka kerrankin kaksi pappia, joista toinen oli Durchman, lukkari Mattila ja Vinha saapuivat Saluselle jo edellisenä ehtoona. He yöpyivät niin, että papit olivat omassa huoneessaan ja lukkari ja Vinha omassaan. Pientä koiruutta oli mielessä, kun lukkari ehtoolla pyysi Eeliniltä lankarullaa. Langan toisen pään he kiinnittivät pappien täkkien liepeisiin. Yöllä pappien nukkuessa peitto lähti kummallisesti valumaan päältä ja aina kun he korjasivat täkkejä paremmin päällensä, se lähti jälleen valumaan. Kummituksia? Miksihän Mattila ja Vinha olivat aamulla niin veikeän näköisiä ja tirskahtelivat?

       Palataan maaliskuisiin töihin. Kinkereiden jälkeisenä päivänä 7. maaliskuuta ajettiin hevosella Ruovedelle hakemaan Niinimäeltä 600 kg pellavansiemenjauhoja väkirehuksi karjalle. Toinen mies vei rukiita myllyyn ja kotona oli yksi mies ja lapsi pumppaamassa vettä, kaivon tuulesta voimansa ottava pumppumoottori oli rikkunut. Seuraavana eli 8. päivänä oli lumituisku. Silloin oli asiaa Vilppulan asemalle, Tampereen matkalla tilattu kirnu oli saapunut ja se piti käydä hakemassa. Samana päivänä ajettiin lammaslantaa A3 kappaleelle, se työ ei vienyt päivää enempää, mutta B5 lohkolla tehtiin lantapatteria monena päivänä. Lantapatterintekopäiville osui huonoja säitä: Puolenkuun aikaan oli kylmää ja tuiskua, 20. päivän tienoilla kiristyi pakkanen niin, että sitä oli kovimmillaan 32 astetta eikä mennyt kuin pari päivää, niin varjossakin oli 5 lämpöastetta. Sitä seuraavat päivät satoi vesiräntää. Lantapatterin tekemisen lisäksi ajettiin muun muassa lautoja Salmen sahalta kotio ja tuotiin Tölliltä heiniä. 

       Tiistaille 13. päivälle on kalenteriin merkitty, että silloin alkaa käräjät. 14. päivänä Eetu oli  Pohjois-Hämeen Maamieskoulun johtokunnan kokouksessa, joka alkoi klo 12 ja kannattajayhdistyksen kokous oli klo 4 ip. 17. päivänä käytiin hakemassa välskäri leikkaamaan porsaita. Maantiesoraa oli ajamassa yleiselle tielle 27–29. maaliskuuta viisi miestä, yksi lapsi ja neljä hevosta. Jo aiemmin yksi työmiehistä oli avannut maantiesorakuoppaa. Talot huolehtivat teistä omalta osuudeltaan ja Salusellakin oli osuus jossakin Laajan paikkeilla. Maantiesyyneissä tarkastettiin, kuinka hyvin kukin oli osuutensa hoitanut. Etukäteen vähän pelättiin, kun Ruoveden nimismies Seikku oli mukana tarkastuksessa. Talossa tietysti syynääjille oli kahvit.

       Maaliskuussa varauduttiin myös tulevaan kalastuskauteen, nuotan havasta (rintaa) kuto M. Mäkinen 8 korttelia á 2/50. Nuottaa korjasi N. Lepistö 6 päivää. Karjan ruokinnassa ja hoidossa oli yksi nainen kiinni joka päivä ja ruokatalouteen käytettiin maaliskuussa 39 työpäivää, joista emännän osalle 13 päivää.

 Nuottakoppeli Salusjärven rannalla.

Rahaa maaliskuun 3. päivänä on kulunut paloöljyyn, jota on ostettu 10 kg (4 mk), 6 kpl lampun lasiin (1,80 mk) ja 0,5 kg nuoraan (1,90 mk). 10. maaliskuuta maksuja: lääkärille ja lääkkeistä Urpolle (6,15 mk), munankuorista kanoille (3,75 mk) ja korkkia kohoksi (1 mk). 12. päivänä on jälleen ostettu 10 kg paloöljyä sekä kalkkia ja ruuvinauloja. Pohjois-Hämeen Maamieskoulun johtokunnan kokouspalkkioita on maksettu Eetulle 44 markkaa ja hän on puolestaan maksanut jäsenmaksua edellisvuodelta 5 markkaa. 17. päivänä on taas ostettu lisää paloöljyä sekä kalastuslankaa 1 kg. 26. päivänä on hankittu 1 pari karstoja, 2 tankoa saippuaa ja maksettu kirjanpitokuluja 75,25 mk. 31. maaliskuuta on  Hilmalle hankittu matkapassi – veljensä Nestorin luo Oulun seudulle. Eetullakin oli oma ”passi” – polkupyöränajokortti. Nuotan laittajalle on maksettu 18 markkaa ja nuotan hapaan kutojaista 20 mk, muille palkollisille on maaliskuussa maksettu yhteensä 10 mk. Tuloja on kertynyt rukiin, rukiin olkien, perunoiden ja karjatuotteita sekä sianporsaiden myynnistä. Kuun lopussa on maksettu M. Vastalahdelle takaisin 600 markan velka korkoineen.

 

 Polkupyöränajokortti toimi henkilöllisyystodistuksena.

Lähteet. Eelin (Eve) Peltolan (o.s. Vastalahti) haastattelu noin vuodelta 1973.

Eetunpäivänä 18. maaliskuuta

Eetun olo oli varsin helpottunut, vaikka hän aavisteli, ettei tämä olisi ainoa harmi tulevien kuukausien aikana. Kohta kelpaisi juoda kotona Eetunpäiväkahvit, jotka siellä odottivat Maamiesseuran kokouksesta saapujaa. Assisentti Ida Friberg oli aikaisemmin ilmoittanut irtisanoutuvansa ja nyt, 18. päivänä maaliskuuta Maamiesseuran kokouksen asialistalla ensimmäisenä oli Fribergin irtisanoutuminen. Oliko Friberg ollut vain tyytymätön palkkaansa? Oliko hän ilmoittanut irtisanomisestaan 7. päivänä pidetyssä vuosikokouksessa? Tänään kokous oli päättänyt pyytää assistenttia edelleen jatkamaan, jos hän siihen suostuu, saa itse määrätä palkkansa. Hän suostui. Helpotus oli, kun Eetun ei tarvinnut alkaa Maamiesseuran esimiehenä etsimään muuta ratkaisua asialle.

       Pohjaslahden maamiesseura oli perustettu jo yli 10 vuotta aiemmin, tammikuussa 1906. Mäyräsen talossa oli pidetty kokous, jonne oli saapunut satapäinen yleisö kuuntelemaan maisteri J. E. Sunilan esitelmää siitä, miten tärkeitä maamiesseurat olivat maatalouden aineellisen ja henkisen tiedon sekä taidon kohottamiseksi. Perustamisesta lähtien Eetu oli toiminut maamiesseuran esimiehenä ensin väliaikaisessa ja sitten vakituisessa johtokunnassa. Heti ensimmäisessä kokouksessa väliaikainen johtokunta päätti esittää kyläkarjakon palkkaamista. Viisi viimeistä vuotta tointa oli hoitanut Ida Friberg.

Maamiesseuran pöytäkirjojen mukaan maamiesseura hoiti tarkastuskarjakon palkkauksen aina vuoteen 1920 asti, jolloin tätä tehtävää hoitamaan perustettiin Pohjaslahden tarkastusyhdistys. Vuonna 1917 tarkastuskarjakko kiersi 21 talossa, jotka osallistuivat assistentin palkkaukseen lehmälukunsa mukaisesti.

Pojat koulussa Haapamäellä

Eero ja Yrjö kävivät koulua Haapamäellä, Eero V-luokkaa ja Yrjö III-luokkaa. Haapamäen yhteiskoulu oli perustettu kymmenen vuotta aiemmin 1907 ja sen oma koulurakennus oli valmistunut pari vuotta myöhemmin. Haapamäen yhteiskoulu on yksi Suomen vanhimmista maaseudulla toimivista oppikouluista.  Koulu toimi viisiluokkaisena vuonna 1917, pari vuotta myöhemmin se sai laajentamisluvan kahdeksanluokkaiseksi, yliopistoon valmistavaksi kouluksi.

       Haapamäen yhteiskoulu ei ollut valtion tai kunnan omistama oppilaitos vaan sen taustalla oli koulun kannatusyhdistys. Koulun toimintaa rahoitettiin mm. lukukausimaksuin ja valtionavulla, merkityksettömiä eivät olleet myöskään tulot, joita saatiin arpajaisista tai keräämällä kannatuksia koulun hyväksi. Arpajaisia varten tarvittiin kuvernöörin lupa, eikä sen saaminen ollut aina itsestäänselvyys. 

       Eero ja Yrjö asuivat viikot Haapamäellä, luultavasti siellä oltiin paljon myös viikonloppuja, olihan lauantai koulupäivä. Koulun oppilasmäärät olivat kääntyneet laskuun mm. sen tähden, että Haapamäellä oli kelvollisten asuntojen löytäminen oppilaille vaikeaa. Suurin osa koulun oppilaista oli muualta kuin Haapamäeltä. Maaliskuussa 1917 päätettiin laittaa koulun yläkerrassa olevia huoneita kuntoon oppilasasuntolaa varten, lattiat piti laittaa kuntoon ja seinät tilkitä. Syksyllä 1917 perustettiin oppilaskodille johtokunta, joka päätti seuraavan vuoden alusta periä vuokraa 6 mk/kk. Niin sitten koulurakennuksen yläkerrassa sijaitsi oppilaskoti, jossa asui 13 oppilasta ja asuntolanhoitajatar Ida Hokkanen omassa huoneessaan. Yläkerran oppilaskodin keittiö toimi myös koulukeittiönä. Asuntolanhoitaja Hokkanen opetti siellä V-luokan tytöille kotitaloutta lukukaudella 1917-1918. Kerrotaan, että ainakin lukuvuonna 1918-1919 Ida Hokkanen teki ruuan oppilaskotilaisille ja muuallakin asuville oppilaille, jopa joillekin opettajille.
      Eero ja Yrjö eivät asuneet koulun yläkerrassa sijainneessa oppilaskodissa, vaan he olivat N. Niemisen luona koulun lähellä maantien toisella puolella. Eetun kirjanpidossa on merkintä 25. toukokuuta 1917, että hän on maksanut poikain kevätlukukauden ruuasta 675 mk.

 Eetu on laskenu maatalouskalenteriin maksut poikain täysihoidosta, toimitettujen ruokien arvot on tasattu lukukausittain.

       Sata vuotta sitten yhteiskoululle kannettiin vesi ämpärillä tai saavilla Petäisjärven rannan lähteestä. Koulurakennusta lämmitettiin pönttöuuneilla ja halkoja ostettiin lähiseudun taloista. Koulussa ei ollut sähköä, vaan tarvittiin paloöljyä valaistukseen. Myöskään puhelinta ei ollut, toisin kuin kotana Salusella se oli ollut jo monta vuotta. Koulun oppitunnit pidettiin kahdessa osassa, aamulla kello 8-10 ja iltapäivällä kello 2–5, paitsi maanantaisin yhdestä eteenpäin. Välissä oli ns. pitkä ruokatunti, jolloin kaikki ehtivät asunnoilleen syömään.

       Koulun johtajaopettajana toimi Tauno Jakola, äkkipikainen pohjalainen  ruotsin ja saksan opettaja.  Eero kuitenkin tuli hänen kanssaan hyvin toimeen. Muita opettajia pojilla ehkä oli ainakin Esteri Hämäläinen, Saimi Ahlsten, Selma Cajanus ja Martti Vaula. Venäjää opetti E. Vilhelm Krorholm, jollei sitten sattunut olemaan hänen sijaisensa. Venäjän kieltä opiskeltiin aina vuoteen 1918 asti. Käsityöopetus oli joutunut väistymään vapaaehtoisen kirjanpito-opetuksen tieltä ja käsitöitä opetettiin Käsityökoulun hoitamana. Opettajille maksettiin varsinaisen palkan lisäksi kalliinajan lisäystä 2500 mk vuodessa. Koululta löytyi monenlaista havaintovälinettä, oli karttapalloja, kasvitauluja, paperimassasta valmistetut silmä, korva ja vartalo, luonnollinen preparaatti ihmisestä: pää pahvilaatikossa ja kaikki luut erikseen, 40 värillistä taulua Suomen kaloista, melkoinen hyönteiskokoelma ja muun muassa metallista valmistettu höyrykone.

       Yhteiskoululla toimi toverikunta, joka järjesti ohjelmaa joka toinen lauantai-ilta, oppilaat viettivät näin vapaailtansa valvotuissa oloissa poissa paikkakunnan huvitilaisuuksista. Vaihtuva huvitoimikunta sai määrätä avukseen oppilaita, joiden oli siihen suostuttava, muussa tapauksessa heille jaettiin paheksumisia. Toverikunnan iltamien ohjelmasta löytyi mm. musiikkiesityksiä, runoja, keskusteluja ja esitelmiä. Eerokin piti esitelmän aiheesta suomalaisten retki Norjan tuntureille. Toverikunta ylläpiti myös kirjastoa ja koululla oli myös toinen, koulun oma kirjasto. Toverikunnassa toimitettiin omaa sanomalehteä ’Silmukoita’.

Eeron V-luokalla otetussa kuvassa oppilaita johtaja Tauno Jatkola (edessä keskellä) ympärillä. Eero seisomassa toinen oikealla, vieressä omalta kylältä Teo Myry ja Lauri Makkonen, kuvassa myös Jokipaltion veljekset.

Lähteet:

Sulkava, R. 2002. Elämää Haapamäen vanhassa yhteiskoulussa

Ritokangas, K. 1957. 50-vuotias Haapamäen yhteiskoulu

Urpo Salusen haastattelu 1.7.1990

Helmikuussa 1917

Talvisydännä, helmikuussa, tehdyt työt eivät juuri eronneet tammikuisista, paitsi kuun loppupuolella jolloin nostettiin jäitä. Lantapatterin tekemistä jatkettiin lohkolle B4 ja siitä siirryttiin B5 lohkolle. Helmikuisia töitä olivat rankojen ajo halkoliiteriin ja saunan luo, lapujen tekeminen, rehun, turvepehkun ja turnipsien ajo, käytiin taas myllyssä ja välillä käännettiin lantaa ruumassa, jotta siitä saatiin tasalaatuisempaa. 10. helmikuuta käytettiin sonnia Vilppulassa. Alkukuusta 3. helmikuuta oli hyvin kylmää, jopa 40 astetta pakkasta, silloinkin rehun ja turvepehkun ajossa oli 1 mies, yksi lapsi ja kaksi hevosta ja samaisena kylmänä pakkaspäivänä yksi mies pumppasi vettä navetan parvella olevaan betoniseen vesisäiliöön. Puolenkuun aikoihin oli ankara lumituisku luoteesta, sinäkin päivänä oli kolme miestä, yksi lapsi ja kolme hevosta lantapatteria tekemässä. 19. helmikuuta ajoi kaksi miestä ja kaksi hevosta rankoja lumipyryssä ja 15 asteen pakkasessa saunan luo. Tiistaina 20. helmikuuta vietettiin laskiaistiistaita, se oli vapaapäivä ja taidettiin silloin käydä yksityisasioillakin, sillä silloin oli ostettu niin pusero- ja esiliinakangasta kuin rehujauhojakin. Heti laskiaistiistain jälkeen aloitettiin jäiden nosto kahden miehen ja yhden lapsen ja hevosen voimin. Jäitä tarvittiin koko tulevan kesän ajaksi jäähdyttämään maitoa. Jäät sahattiin suuriksi paloiksi ja nostettiin hevosen vetämän ”kelkan” avulla ylös jäälle. Jääkuutiot varastoitiin jäähuoneeseen purun alle. Seuraavana päivänä jäitä oli kasaamassa kaikki työmiehet eli neljä miestä, yksi lapsi ja yksi hevonen. Jäiden nosto ja kokoaminen oli kahden päivän urakka. Jäiden oton jälkeen jatkettiin töitä pääasiassa rankojen ajamisen parissa. Naisväelle on helmikuussa merkitty karjanruokintaa ja hoitoa jokaiselle päivälle samoin kuin ruokatalouteen, johon lisäksi emännän osalle päiviä kertyi 12.

 

  Reino Jokinen ja Tauno Ruusila sahaavat jäitä jääsahalla Päijänteestä.

Eero Tiensuu ja Viljo Ruusila nostavat jääkuutiota Lotta-hevosen 
vetämän "kelkan" avulla ylös järvestä.

Eero Tiensuu ja Viljo Ruusila kokoavat jääkuutiota jäälle, mistä ne kuljetettiin 
jäähuoneeseen ja peiteltiin purulla. Kuvat 1950-luvulta.

 **********

Vuonna 1917 kuuluttiin Ruoveden pitäjään ja seurakuntaan. Matka kirkkoon oli pitkä, mutta poikkeuksetta sunnuntaisin talvella valjastettiin hevosen perään reki ja lähdettiin kirkkoon joskus yhdellä, joskus kahdellakin hevosella. Ruoveden seurakunnassa oli uuden kirkkoherran valinnan aika. Tällä hetkellä virkaa hoiti vt. kirkkoherrana Olavi Heliövaara, joka myöhemmin toimi Oulun hiippakunnan piispana vuosina 1954-1963. Eetu on merkinnyt kalenteriin, että 4. helmikuuta Carlstedt saarnaa vaalisaarnansa, 11. päivänä Olsoni saarnaa vaalisaarnansa ja 18. päivänä Durchman saarnaa vaalisaarnansa. 25. päivänä on Vaalin kysymys. Epäilemättä nämä vaalisaarnat oltiin kuuntelemassa. L.H. Durcman tuli valituksi uudeksi kirkkoherraksi, hän toimi Ruoveden kirkkoherrana seuraavat 18 vuotta. 

**********

Eetun kassakirjamerkinnät kertovat tarkkaa tietoa taloudenpidosta ja myös sen ajan hintasuhteista. Esimerkiksi palkollisille maksettiin rahana helmikuussa yhteensä 40 markkaa. Ruoka, vaatetus ja muu ylöspito olivat lisäksi osa palkkaa ja usein talosta huolehdittiin myös palkollisten veromaksuista. Torstaina helmikuun 8. päivänä oli hankittu 12 toppaa tulitikkuja (2,50 mk) ja yskän rohtoo (2 mk). 9. helmikuuta on merkintä tutkijalautakunnan palkkionmaksusta (10 mk). Tiistaina 13. päivänä on myllyssä käynyt yksi mies ja hevonen, reissusta on maksettu myllytysmaksua myllärille 14 mk. Helmikuu lienee tuolloinkin ollut tilinpäätöksen aikaa, veroja on maksettu niin kruununveroina (106, 55 mk), kirkollismaksuina (31,85 mk) kuin papiston palkkana (75,61 mk). Lauantaina 17. päivänä on käyty yksityisasioilla, hankintoina on kirjattu 1 kg voipaperia (6 mk), 10 kg paloöljyä (4 mk), 2 kg lankanauloja (6 mk) ja 5,5 kg sokuria kortilla (11 mk). Helmikuussa on käyty myös Tampereella, ehkä Hilma oli tuolla matkalla itsekseen kuten usein tapasi olla, joka tapauksessa hankittavana on ollut kirnu (kruunu 3) (130 mk), 2 kpl separattorin kummia (2 mk), sakset (3 mk), lakki, kauluksia y.m. (58,0 mk). Kotituomisia Tampereelta on hankittu 18,50 markalla ja matkakuluihin on merkitty 18,60 mk. Myös lääkäriin ja lääkkeisiin on kulunut rahaa niin Tampereen matkalla kuin muulloinkin kuun aikana, rohtoja on ostettu myös eläimille. Helmikuussa tuloja on saatu rukiiden, kaurojen ja karjantuotteiden myynnistä.

Hevosia, sikoja, lampaita, kanoja ja lehmiä

Nella oli Väinö-rengin hevonen. Se oli tallin vanhus, musta tamma, jolla oli ikää pian 14 vuotta, se oli syntynyt 27. huhtikuuta 1893. Väinön mielestä Nella oli komea ja kiiltaväkarvainen, luonteeltaan se oli säyseä ja hyväntapainen. Väinö kävi sille ahkerasti antamassa ylimääräisiä ruoka- tai leipäannoksia. Aina se Väinön nähdessään muisti hirnahtaa. Tallissa oli Nellan lisäksi 4-vuotias Pirjo ja 9-vuotias Virkku. Pujo-valkka oli viety pakko-otolla, jolloin siitä oli saatu hintaa 802:50 mk. Ilo-niminen ori asusti myös tallissa, se oli syntynyt 26. huhtikuuta 1914. Ilo oli Nellan varsa, Nella oli saanut vielä vanhoilla päivillään tuntea äitiyden iloa. Varsa oli iloinen vekkuli, väriltään musta kuten emänsä. Nella oli pitänyt hyvän huolen varsastaan, ainoastaan Väinö oli saanut koskea varsaan, muille se oli ollut vihainen. Nyt Ilo oli siis jo kohta kolme vuotias. Nella arvostettiin kirjanpidossa enää 80 markan arvoiseksi kun taas Pirjon arvo oli 1000 markkaa ja Ilon arvo oli 500 markkaa mutta sen kirjanpitoarvo vielä kasvoi sen varttuessa.                

       Omaisuusluettelon mukaan sikalan puolella oli yli 6 kk vanhoja sikoja kaksi, samoin kaksi oli kuusi kuukautta nuorempia. Lampaita oli 17 täysikasvuista, nuoria ei ollenkaan tänä vuonna. Siipikarjaa oli kanoja 15 ja yksi kukko.

        Omaisuusluettelon mukaan Länsi Suomen Karjan kantakirjalehmiä oli seitsemän, muita yhteensä 3-vuotiaita lehmiä oli kolme. Yli 2 1/2 vuotiaita sonneja oli kolme, hiehoja kolme ja vasikoita seitsemän. Tarkastustulosten kirja Salusen talon karjasta v. 1917 kertoo enemmän. Sen mukaan navetassa lypsi Ruskanen (s. 14/3 1904), se teurastettiin 11. lokakuuta. Siellä oli Rusko, joka myytiin 27/1, Rusina (s. 1905) ja Nurmike (s. 1908). Muun muassa Rusina ja Nurmike olivat maatiaistyyppisiä lehmiä, sarvista ruskeita. Ihana (s. 1/1 1910) myytiin 2. marraskuuta Mänttä O.y:lle. Monni-sonnin jälkeläisiä olivat Pilkanen (s. 1911), Sievä (s. 1911), Heluna (s. 1912), Nastike (s. 1914) ja Nellike (s. 1915). Mielikki oli syntynyt 1911, sen emäksi mainitaan L.S.K 223 Nättike ja isä Jumpo 316, Mielikki on maatiastyyppinen nuppo ruskea. Mielikin vasikka on saanut nimen Sorja (s. 1915), Sorjan isä oli Apea Monninpoika. Apsankukka (s. 1915) oli Sievän ja Apean Monninpojan jälkeläinen. Apsankukalle syntyi 4. elokuuta vasikka, ruskea nuppo Pulmu, jonka isä oli Monnintähti.

       Omaisuusluettelon mukaan sonneja oli talossa kolme. Monni-sonni oli Kolkin oman sonniosuuskunnan sonni, joka oli sijoitettuna Myrylle. Kaikki Salusen sonnit olivat Monnin jälkeläisiä ja nimettykin sen mukaisesti: Jumpon lisäksi oli Apsa-Monninpoika, Monnin-tähti ja Monnin-muisto, joka oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. Monnin-Tähdestä on selitys, pienet nakkasarvet, vaalean ruskea, vähän kimonkarvanen, herttaotsa, hyvärakenteinen. Monninheimo-niminen sonni myytiin tammikuussa.

       Tarkastustuloksien yhteenveto eri lehmistä jakaa lehmät säännöllisiin ja epäsäännölliisiin lehmiin. Säännöllisiin on laskettu ne, jotka ovat olleet tuotannossa koko vuoden, epäsäännöllisissä on vuoden aikana myydyt, teurastetut sekä ensikertalaiset. Joka kuukausi on  lehmistä tehty kolme koelypsyä, joiden perusteella on laskettu mm. kuinka paljon lehmä lypsää maitoa ja määritelty rasvaprosentti. Koelypsyt teki tarkastuskarjakkona toiminut Ida Friberg. Helmikuussa 1917 koelypsyt olivat 2., 15. ja 25. päivinä. Koepäivinä annetut rehuyksiköt on myös merkitty muistiin. Vuoden aikana maidossa oli 9-13 lehmää. Tuotannolliset keskimäärät vuodessa olivat 2261,5 kg maitoa, 99,93 kg rasvaa ja keskimääräinen rasva % oli 4,41 (keskiarvo 6 lehmältä), taloudelliset keskimäärät (10,9 lehmältä) olivat hieman alemmat. Tarkastuskarjakko teki rehulaskelmat lehmille, miten niitä pitäisi ruokkia. Sen mukaan lehmille syötettiin pellavansiemenjauhoja 9,2%, rehuvehnäjauhoja 6,3%, kaurarouhetta 5,1%, heiniä 26,3%, herne-kaurah. 3,8%, peluja ja ruumenia 11,9%, ruisolkia 2,9%, juurikasveja 5,1%, tuor. rehua 1,5% ja laidunta 27,9%.

Eero-isäntä ja karjanhoitajat Pulmun, Apsankukan ja Mielikin kanssa päärakennuksen päädyssä. Eetu on merkinnyt vuoden 1917 muistiinpanoihin, että Mielikki maatiaistyyppinen nuppo ruskea. Apsankukka oli Sievän ja Apean Monninpojan jälkeläinen. Apsankukan vasikka Pulmu on syntynyt 4. elokuuta 1917.

Maanantaina 5. helmikuuta

Naiset heräsivät aikaisin aamulla, kuten tavallisesti. Perälän Liisa lähti navetalle ja Vastalahden Eeli alkoi valmistella ensimmäistä ruokaa talonväelle ja työmiehille - keittämään perunoita, laittamaan suolakalaa tarjolle ja hauduttamaan puuroa. Kello seitsemäksi pitäisi pöytä olla katettuna ja kaikki valmiina.

       Liisa lähti kävelemään myrskylyhty kädessään navetalle, kylmä viima puhalsi kasvoihin. Häntä nauratti ja melkein itketti yhtä aikaa, loppuviikosta pakkasta oli ollut 30 astetta, toissa päivänä, lauantaina, 40 astetta. Ilma oli ollut niin tyyni, että tuulimoottorilla ei ollut pystynyt nostamaan vettä säiliöön navetanparvelle. Vesi oli ollut loppumassa ja Eetu-isäntä oli käskenyt yhden työmiehistä pumppaamaan vettä 40 asteen pakkasessa. Säiliö oli saatu täyteen ja nyt sitten kävi tuuli.

      Eeli ja Liisa olivat olleet talossa jo pitkään, olivat tulleet nuorina. Eeli oli ollut Hilman ”kasvatti” jo Vastalahdessa, hän oli syntynyt vuonna 1892. Hänen omat vanhempansa, Vastalahden talon piika ja renki, olivat kuolleet ja hän oli jäänyt orvoksi. Liisakin oli jäänyt orvoksi, hänen isänsä oli kuollut ja Liisa oli tullut Saluselle. Liisan koti oli ollut lähellä, Perälä Harmaalahden naapurissa. Äitikin oli joutunut muuttamaan pois kotoa ja mennyt sittemmin uudelleen naimisiin. Liisa oli syntynyt vuonna 1895. Liisan mieleen muistui lypsyä valmistellessa muisto vuosien takaa. Hän oli asunut aluksi samassa huoneessa Sokee-Mummun kanssa, mummu tapasi tarjota hänelle pastillia ja sanoa – Voi tyttö raiska, mitä sinustakin tulee. Ota tästä masmilleriä.

       Ensimmäisen kerran Liisa on merkitty apulaiseksi syksyllä 1911. Nyt hän oli hoitanut navetta-askareita jo pidemmän aikaa, toisinaan hän vain tuurasi karjakkoa. Liisa oli saanut navetalla työt hyvään malliin, kun vellikello soi. Sen jälkeen kun aamuateria oli syöty, Jalmari, Paavo ja Väinö lähtivät jatkamaan lantapatterin tekemistä B4-lohkolle. Mäkinen Harjulta istui myös aamuruualla, hänkin tuli tänään töihin. Näytti tulevan kylmä päivä, pakkasta ei ollut enää läheskään yhtä paljon kuin edellisviikolla, mutta tuuli puhalsi kylmästi. Lantapatteri saataisiin tänään valmiiksi ja seuraavaa jatkettaisiin huomenna B5 lohkolla.

        Toisten lähdettyä Eeli jäi tiskaamaan astioita, kymmeneltä väki tulisi kahville. Puolelta päivin pitäisi ruoka olla taas pöydässä. Kahden-kolmen aikaan oli iltapäiväkahvien aika ja iltakuudelta olisi jälleen ateria pöydässä. Joka aterialla oli tarjolla myös puuroa. Eelin päivät täyttyivät perunoiden keitosta, pöydän kattamisesta ja tiskaamisesta, ja olihan sisällä paljon muutakin työtä kuten siivoaminen ja tietysti pyykkipäivät pyykkituvalla. Ruokailijoita oli aina paljon. Vuodelta 1917 ei löydy muistiinpanokirjaa, johon olisi merkitty ruokailijoiden määrät, mutta vuoden 1916 kirjassa helmikuussa oman perheen aikuisten ruokailupäiviä on merkitty 68 ja lasten 29, palkollisia on tuolloin helmikuussa ruokaillut 174 henkeä ja muita 15 henkeä, maksaneita ruokailijoita on ollut yksi. Kerrottakoon, että helmikuussa 1916 on ruokatalouteen käytetty täysmaitoa 200 l, kuorittua maitoa 290 l, kirnumaitoa 75 l, kermaa 15 l ja voita 8 kg. Perunoita on kulunut 500 litraa ja keittiökasveja 25 litraa. Vuoden 1917 alussa on ollut varastossa 3 hehtolitraa ruisjauhoja, 550 l ohrajauhoja-ryynejä ja 50 l kauraryynejä-jauhoja, naudanlihaa 80 kg, sianlihaa 80 kg ja sekakalaa 30 kg.

       Päivätyöluettelon mukaan Eeli ja Liisa olivat töissä kuutena päivänä viikossa, samalla tavoin kuin rengitkin. Sunnuntain töitä ei ole päivätyöluetteloon merkitty, mutta toki karja ja ruuanlaitto piti silloinkin hoitaa. Helmikuussa olisi yksi odotettu vapaapäivä, laskiaistiistai 20. helmikuuta. Silloin mentäisiin mäkeen laskettelemaan ja huudettaisiin ”pitkiä pellavia!”

Kuvat: Seppo Kanerviston albumi

Väinörengin mietteitä

Väinö oli juuri vienyt Nella-hevosen talliin ja käveli sisälle pirttiin istahtaen seinän vierellä olevalle penkille. Lantapatterin teossa oli vierähtänyt 10-tuntinen rupeama. Lunta oli pyryttänyt sankasti koko päivän. Väinö katsoi ulos ikkunasta ja mietti, miten Iivari-isä ja Hilda-äiti jaksavat. Pohjaslahdella olisi samanlainen lumipyry. Väinö oli ollut Salusella kohta kolme vuotta. Väinön mieleen nousivat huolettomat lapsuusvuodet kotona Kanervistossa Vehkajärven rannalla. Isä oli ollut töissä Vehkakosken sahalla apusahurina ja tehnyt Keskisen taloon torpankontrahdin mukaisesti työpäivät, kesällä yhdeksän ja talvella yhdeksän päivää. Kotona oli yksi lehmä, kasvimaata vajaa hehtaari, melko uusi rakennus, jossa tupa ja kamari. Koulunkäynnistä Väinö oli pitänyt, lukemaan oppiminen oli ollut hänelle aivan helppoa. Hänen ensimmäisillä kinkereillään Keskisen talossa häneltä oli kuulusteltu lukutaitoa ja siitä hän oli saanut kiitosta, vaikka oli vasta seitsemän tai kahdeksan! – Voi kumpa joskus pääsisin opiskelemaan, Väinö mietti. 
       Väinö alkoi jutella ääneen Jalmarille ja Paavolle, jotka olivat kolistelleet hänen perässään pirttiin. – Minä kävin Mäkitalon tuvassa kiertokoulua. Arvatkaa – kerran oli päivän aikana tuiskuttanut niin paljon lunta, että en päässyt Pajakoskenmäessä eteenpäin. Onneksi kotona huomasivat, että minua ei kuulunut kotiin. Löysivät minut sieltä mäestä itkemästä. – Yhdeksän vanhana menin sitten Pohjaslahden kansakouluun. Kesälomat oli kuitenkin parhaita. Oli hauskaa, kun leikittiin, uitiin ja ongittiin ja autettiin äitiä askareissa, isä oli sahalla ja minun tehtäväni oli käydä viemässä isälle kahvia ja ruokaa. Se oli hauskaa, sai seurata miesten toimia sahalla. Paluumatkalla tapasin usein kavereita. Äidiltä tuli kyllä moitteita, kun matka tuppasi kestämään liian pitkään.
       Väinö vaipui omiin mietteisiinsä. Nyt niitä matkoja ei enää tulisi, sillä lautatarhan tulipalo lopetti sahan toiminnan ja isältä -ja monelta muulta- loppuivat siellä työt. Väinö muisteli mielessään: Ennen kansakoulun päättymistä olin ensin Keskisen talossa kesäpoikana. Siellä tein samoja töitä kuin aikuisetkin, 10 tuntia päivässä. Hevosella ajamisesta pidin jo siellä ja sitä sainkin usein tehdä, kun olin nuorin enkä kuormanteossa jaksanut niin kuin aikuiset.

       Olin juuri täyttänyt neljätoista kun sain kansakoulun päästötodistuksen ja koitti aika oikeasti lähteä töihin. Kiinnitin huomiota siihen, että aikuiset olivat tavattoman huolestuneita, pelkäsivät sotaa, ja työttömyyttä oli aikaisempaa enemmän. Pohdittiin kotona, että mistä minulle löytyisi työtä. Iivari-isä oli ollut joskus nuoruudessaan Salusella ja hän ehdotti, että kävisi Eetulle tarjoamassa minua töihin. Niin minä sitten pääsin tänne. Tuntui se niin ikävältä hyvästellä äitiä, taisi siinä molemmilta kyynel vierähtää. Isä lähti minua saattamaan perille ja esitteli minut isäntäväelle, ystävällisesti minut otettiin vastaan. Siihen minä sitten jäin haikeana katselemaan tielle, kun isä lähti paluumatkalle ja häipyi mutkan taakse. Hyötysen Jalmarista tuntui varmaan ihan samalta muutama kuukausi sitten, kun hän aloitti työt täällä. Hänhän on vasta 12-vuotias, siis nuorempi kuin minä tänne tullessani. Kyllä se minun koti-ikäväni sitten nopeasti haihtui, olihan täällä samanikäistä seuraa talon pojista. Ensimmäisenä työpäivänä isäntä itse neuvoi kädestä pitäen ne työt, jotka minulle tulivat kuulumaan. Tallin puhtaanapito ja karjanrehun ajaminen kotiin olivat päätyöt. Ja isäntä nimesi minulle oman hevosen –Nellan – ja luovutti sen minun hoidettavakseni. Väinö havahtui vellikellon ääneen, oli aika lähteä Vastalahden Eelin kattamaan pöytään.

Väinö Kanervisto (ensimmäisessä palkkakirjauksessa nimellä Wäinö Nummelin) kävi Saluselta käsin rippikoulun Ruoveden kirkossa. Koulu kesti neljä viikkoa. Väinö asui erään vanhan tädin luona kirkolla, täti oli Salusen isäntäväen vanhoja tuttuja. Väinö sai Saluselta evästä mukaansa, mistä täti valmisti hänelle ruoan. Väinön rippi-isä oli nuori kappalainen Olavi Heliövaara, josta myöhemmin tuli Oulun hiippakunnan piispa. 

Lähteet: Aamusta ehtooseen. Wäinö Kanerviston kirjoittamat muistelmat omasta elämästään.

Päivätyöluettelon mukaan kolme miestä ja kaksi hevosta tekivät lumipyryssä lantapatteria sekä 5. että 13. tammikuuta. 5. päivänä lisäksi merkintä kylmää 10 astetta.