Maanantaina 5. helmikuuta

Naiset heräsivät aikaisin aamulla, kuten tavallisesti. Perälän Liisa lähti navetalle ja Vastalahden Eeli alkoi valmistella ensimmäistä ruokaa talonväelle ja työmiehille - keittämään perunoita, laittamaan suolakalaa tarjolle ja hauduttamaan puuroa. Kello seitsemäksi pitäisi pöytä olla katettuna ja kaikki valmiina.

       Liisa lähti kävelemään myrskylyhty kädessään navetalle, kylmä viima puhalsi kasvoihin. Häntä nauratti ja melkein itketti yhtä aikaa, loppuviikosta pakkasta oli ollut 30 astetta, toissa päivänä, lauantaina, 40 astetta. Ilma oli ollut niin tyyni, että tuulimoottorilla ei ollut pystynyt nostamaan vettä säiliöön navetanparvelle. Vesi oli ollut loppumassa ja Eetu-isäntä oli käskenyt yhden työmiehistä pumppaamaan vettä 40 asteen pakkasessa. Säiliö oli saatu täyteen ja nyt sitten kävi tuuli.

      Eeli ja Liisa olivat olleet talossa jo pitkään, olivat tulleet nuorina. Eeli oli ollut Hilman ”kasvatti” jo Vastalahdessa, hän oli syntynyt vuonna 1892. Hänen omat vanhempansa, Vastalahden talon piika ja renki, olivat kuolleet ja hän oli jäänyt orvoksi. Liisakin oli jäänyt orvoksi, hänen isänsä oli kuollut ja Liisa oli tullut Saluselle. Liisan koti oli ollut lähellä, Perälä Harmaalahden naapurissa. Äitikin oli joutunut muuttamaan pois kotoa ja mennyt sittemmin uudelleen naimisiin. Liisa oli syntynyt vuonna 1895. Liisan mieleen muistui lypsyä valmistellessa muisto vuosien takaa. Hän oli asunut aluksi samassa huoneessa Sokee-Mummun kanssa, mummu tapasi tarjota hänelle pastillia ja sanoa – Voi tyttö raiska, mitä sinustakin tulee. Ota tästä masmilleriä.

       Ensimmäisen kerran Liisa on merkitty apulaiseksi syksyllä 1911. Nyt hän oli hoitanut navetta-askareita jo pidemmän aikaa, toisinaan hän vain tuurasi karjakkoa. Liisa oli saanut navetalla työt hyvään malliin, kun vellikello soi. Sen jälkeen kun aamuateria oli syöty, Jalmari, Paavo ja Väinö lähtivät jatkamaan lantapatterin tekemistä B4-lohkolle. Mäkinen Harjulta istui myös aamuruualla, hänkin tuli tänään töihin. Näytti tulevan kylmä päivä, pakkasta ei ollut enää läheskään yhtä paljon kuin edellisviikolla, mutta tuuli puhalsi kylmästi. Lantapatteri saataisiin tänään valmiiksi ja seuraavaa jatkettaisiin huomenna B5 lohkolla.

        Toisten lähdettyä Eeli jäi tiskaamaan astioita, kymmeneltä väki tulisi kahville. Puolelta päivin pitäisi ruoka olla taas pöydässä. Kahden-kolmen aikaan oli iltapäiväkahvien aika ja iltakuudelta olisi jälleen ateria pöydässä. Joka aterialla oli tarjolla myös puuroa. Eelin päivät täyttyivät perunoiden keitosta, pöydän kattamisesta ja tiskaamisesta, ja olihan sisällä paljon muutakin työtä kuten siivoaminen ja tietysti pyykkipäivät pyykkituvalla. Ruokailijoita oli aina paljon. Vuodelta 1917 ei löydy muistiinpanokirjaa, johon olisi merkitty ruokailijoiden määrät, mutta vuoden 1916 kirjassa helmikuussa oman perheen aikuisten ruokailupäiviä on merkitty 68 ja lasten 29, palkollisia on tuolloin helmikuussa ruokaillut 174 henkeä ja muita 15 henkeä, maksaneita ruokailijoita on ollut yksi. Kerrottakoon, että helmikuussa 1916 on ruokatalouteen käytetty täysmaitoa 200 l, kuorittua maitoa 290 l, kirnumaitoa 75 l, kermaa 15 l ja voita 8 kg. Perunoita on kulunut 500 litraa ja keittiökasveja 25 litraa. Vuoden 1917 alussa on ollut varastossa 3 hehtolitraa ruisjauhoja, 550 l ohrajauhoja-ryynejä ja 50 l kauraryynejä-jauhoja, naudanlihaa 80 kg, sianlihaa 80 kg ja sekakalaa 30 kg.

       Päivätyöluettelon mukaan Eeli ja Liisa olivat töissä kuutena päivänä viikossa, samalla tavoin kuin rengitkin. Sunnuntain töitä ei ole päivätyöluetteloon merkitty, mutta toki karja ja ruuanlaitto piti silloinkin hoitaa. Helmikuussa olisi yksi odotettu vapaapäivä, laskiaistiistai 20. helmikuuta. Silloin mentäisiin mäkeen laskettelemaan ja huudettaisiin ”pitkiä pellavia!”

Kuvat: Seppo Kanerviston albumi