Toukokuussa 1917

Sata vuotta sitten, vuonna 1917, vappuna oli ajankohtaan nähden epätavanomaista hupia,  sillä jäillä oli erinomaiset ajokelit. Kuukausi sitten oli varis laulanut ensikerran. Vapaapäivän jälkeen keskiviikkona 2. toukokuuta oli sianteurastuspäivä. Kelit eivät näyttäneet lämpiävän ollenkaan vaan tuuli kävi kylmästi pohjoisesta. Piti kuitenkin valmistautua tuleviin kylvöihin ja pellavat piti siivota, siihen urakkaan osallistui 3. toukokuuta 4 miestä, 3 naista ja yksi lapsi. Pellavan siivoominen teetettiin rahapalkalla, mistä on maksettu yhteensä 10 markkaa. Samana päivänä yksi miehistä lähti viemään hevoskyydillä sikaa Vilppulaan. Siasta oli saatu maksua 425 markkaa. 4. toukokuuta naiset jatkoivat pellavien siivoamista, pari miestä teki lapuja ja pari sahasi lautoja. 5. päivänä otettiin perunat itämään ja kaksi miestä korjasi kärryjä.

   

18-vuotias Jalmari-renki, Pohjaslahdelta Hyötysen Jussin ja Hellän poika, jäi pois palveluksesta toukokuun alussa. Simo Hyödynmaan kirjassa Hyödynmaan suku (s. 53, 152) kerrotaan Jalmarin hukkuneen Vehkajärveen 1910-luvun lopulla, tarkasta ajankohdasta ei kuitenkaan kirjasta löydy tietoa.

Eetu oli huolissaan. Vaikutti siltä, että kevättyöt eivät tulisi sujumaan ongelmitta. Maataloustyöväestön työpäivän pituudesta ja palkoista oli keskusteltu jo pitkään, mutta näytti siltä, että työväestö oli ryhtymässä lakkoon juuri nyt, kun kevät oli koittamassa ja pitäisi ryhtyä kylvöille. Taimo-veljeltä oli alkuviikosta tullut puhelu. Taimo oli ollut mukana maanviljelijäin kokouksessa Tampereella, kokouksen kulkua oli Aamulehdessäkin selostettu. Kokouksessa oli käsitelty maataloustyöväestön vaatimuksia ja kokouksessa oli pidetty palkkojen korottamista kohtuullisena, olihan kaikkien tarveaineiden hinnat entisestään suuresti kohonneet. Katsottiin, että ne palvelijat, jotka olivat talon ruuassa olivat vähemmän palkankorotuksen tarpeessa kuin ne, jotka olivat kokonaan rahapalkalla. Kokouksessa oli hyväksytty se, että työpäiviä kohtuullisesti lyhennettäisiin työntekijöiden liikarasituksen välttämiseksi, jotta työntekijäin siirtyminen teollisuuskeskuksiin vähentyisi ja luotettava suhde työnantajan ja tekijän kesken saataisiin aikaan. Yleisesti oltiin sitä mieltä, että kesällä toukokuun 1. päivästä lokakuun 1. päivään työpäivä tulisi olla 10-tuntinen, juhlapäivän aattona ja lauantaina 9-tuntinen. Tehdastyön 8-tuntia ei voitu ajatella maataloustyössä. Maataloustyössä oli kesällä tarve tehdä pidempiä päiviä, talvella onnistuisi vastaavasti lyhempi työaika. Kokouksessa oli pidetty tärkeänä, että maanviljelijät alkaisivat järjestäytyä joko ammattiliittoina tai muuna hyvin järjestettynä, tarmokkaasti toimivana yhtymänä. Taimo oli valittu tätä valmistelevaan komiteaan Ylöjärveltä varajäseneksi.

       Ruovedelläkin oli työväestön toiminta alkanut nopeasti terävöityä. Helvetinkolun työväenyhdistys oli päättänyt viettää Wappujuhlaa yhdessä Syvinkisalmen työväen­yhdistyksen kanssa. Huhtikuun puolella oli Pohtiolla pidetty kokous, jossa oli päätetty, että Wapunpäivänä otetaan käyttöön kahdeksan tunnin työpäivä maatalous­työssä. Wappujuhlan yhteydessä pidettiin kansalaiskokous, jossa päätettiin maataloustyöväen lakosta, joka jatkuisi niin kauan kunnes talolliset hyväksyisivät lyhyemmän työpäivän. Kokous valitsi edustajat keräämään työnantajilta allekirjoituksia sen hyväksymisestä. Ruovedelläkin oli tuohon aikaan pulaa syömäviljasta, toukokuun 19. päivänä kuntakokous päätti ottaa lainaa viljan hankkimiseksi. Mikäli lakko vaikuttaisi kylvötöiden sujumiseen pula ruuasta luonnollisesti pahenisi. Työväenyhdistys piti vapunpäivän jälkeen lakkokokouksia ja tuomitsi jyrkästi rikkurit, joita oli ilmeisen paljon.

        Eetun merkintöjen mukaan Salusen rengit ovat olleet lakossa 8-11. toukokuuta, Rajala (Tölli) ja Mäkinen Harjulta ovat jättäneet kahdelta viikolta päivätyöt tekemättä lakon vuoksi. Väinö-renki kertoo, että hänenkin piti ottaa osaa lakkoon isännän kehotuksesta. – Eetu-isäntä sanoi, että katselkaahan nyt yksi viikko, ehkä se pahin hötäkkä siitä sitten selkenee. Viikon perästä aloitimme kylvötyöt, Väinö kertoo. Eetu onkin merkinnyt 14. ja 15. päivälle pellon äestyksen. – Lakkovahdit kävivät meitä katsomassa ja kehottamassa lopettamaan työt. Kehotusta emme noudattaneet eivätkä he väkivaltaakaan käyttäneen, jatkaa Väinö ja toteaa vielä, että isäntä oli paikkakunnalla vaikutusvaltainen ja rahvaan keskuudessakin pidetty mies.

       Lakkoviikolla on ollut töissä muita miehiä joitakin päiviä. Siitä eteenkinpäin on omien renkien lisäksi ollut muitakin työmiehiä töissä, joka kesä on tarvittu lisätyövoimaa. Lakkoviikolla on Eetun merkintöjen mukaan muun muassa ajettu turnipsia säilöön, ajettu rehua, oltu kalastuksilla ja tehty taimilavaa.

       14. päivä aloitettiin siis kevättyöt äestämällä. 16. toukokuuta on haettu Vilppulasta junalta uusi hankmoäes. Samana päivänä on merkitty jäiden lähteneen Päijänteestä ja Salusjärven Vähältä puolelta, Isolta puolelta jäät ovat lähteneet sunnuntaina 20. päivä ankaralla pohjatuulella.

Äestämisen ja sänkien haravoinnin jälkeen on 18. päivänä kylvetty heinänsiementä, 21. päivä kylvettiin hernettä. Samana päivänä aloitettiin kauran kylvöt. Äestä vedettiin kahdella hevosella. Kylväminen tapahtui käsin, jolloin siemenet jäivät maan pintaan. Kylvös sekoitettiin hevosen vetämällä jousiäkeellä. Kylvös vielä talattiin latalla, joka oli tehty lankuista ja halkaistuista hirsistä. Tämä vastasi jyräämistä, kylvöksestä saatiin tiiviimpi ja maan pinnasta tasaisempi.

Toukokuussa tehtiin jonkin verran myös muita kuin kylvötöitä, mm. korjattiin aitoja, tehtiin lapuja, käännettiin lantaa ruumassa, korjattiin aitoja ja kolottiin seipäitä. Muutamana päivänä on yksi työmies ollut maantien teossa, paikkasuutarin töitä on tehnyt yksi mies päivän, samoin haan veräjän portin tekoon on mennyt päivä.

         Toukokuulla on saatu vesisadetta ensikerran 31. päivä. Toukokuussa naisten tekemiä työpäiviä oli karjanhoitoon ja ruokintaan 31 päivää ja ruokatalouteen 38. Naisväki ei osallistunut lakkoon.

 Kalle Kilponen äestää kesantopeltoa Niemivainion kappaleella. Hankmoäes on maksettu 19.6.1917, mutta se saatiin jo toukokuussa kevätkylvöille. Kuva on otettu syyskesällä, taaemmalla kappaleella on ruis pitkää, kesannolle kylvetään uutta.

      

 

Kassakirjan mukaan menoja toukokuulla on ollut palkoista pellavan siivoojille 10 markkaa. Muistelen Urpo Salusen kertoneen, että maataloustyöväen lakon vuoksi Eetu-isä oli itsekin ryhtynyt pellavia siivoomaan. Urpollekin on merkitty useita työpäiviä jo huhtikuun lopulle, Eero ja Yrjö ovat ehtineet töihin vasta kesäkuun alussa päästessään kesälomalle koulusta Haapamäeltä.

       9. toukokuuta on ostettu 10 kpl valistusarpoja yhteensä 10 markalla. 11. toukokuuta on maksettu kotitarvehalkojen hakkaamisesta 35 markkaa. 12. toukokuuta on hankittu 1 kg liimaa ja 12 arkkia santapaperia. 17. päivänä on ostettu yskäntippoja ja maksettu kulutettu turvepehku. 19. toukokuuta on ostettu pukutyykiä palvelustytöille 46 markalla, myöhemmin on ostettu 2,2 m puserokangasta. Eläimille on hankittu suoloja 50 kg 15 markalla. Pirjo-tamman astutus on maksanut 50 mk. Toukokuun lopulla on maksettu Niemiselle Haapamäelle Eeron ja Yrjön kevätlukukauden ruoka. Postinkuljettajalle on maksettu 15 mk, postimerkkejä on ostettu 5 markalla. Palkollisille on maksettu toukokuussa rahana 25 markkaa. Tuloja toukokuussa on saatu sian myymisestä, sianlihan, perunoiden, kaurojen ja ruisjauhojen sekä karjantuotteiden myynnistä.

Lähteet:

Aamusta ehtooseen. Wäinö Kanerviston kirjoittamat muistelmat omasta elämästään.

Hyödynmaa, S. 2016. Hyödynmaan suku. Manu ja Riikka Hyödynmaan jälkeläisistä ja esivanhemmista.