Urpo oli iloinen, kesäloma oli alkanut ja nyt Eero ja
Yrjökin olivat kotona. Isä oli juuri huudellut heitä kaikkia osallistumaan
perunanistutukseen, itsestäänselvyyshän se oli, että töissä oltiin mukana.
Aikaa jäi kuitenkin myös leikille, uimiselle ja onginnalle. Päijänteenrannat
oli tullut monta kertaa kierrettyä, Salusjärvelle mentiin veneellä. Salakoita
tuli Verkkoniemen nenästä, ei niitä muualta saanut. Onkiminen oli hyödyllinen
harrastus, oli siitä monet kerrat saatu perunakeiton höystettä koko
talonväelle. Illalla Urpo ottaisi mato-ongen ja lähtisi taas Päijänteelle,
menisi vastarannalle ja siellä varmasti nappaisi taas yhtä suuria ahvia kuin
edelliskerralla. Yrjö oli luvannut lähteä mukaan. Toivottavasti ei ukkospilviä
ilmaantuisi taivaalle, silloin ei voisi lähteä järvelle.
Pojat kiersivät Päijänteen-rantoja ahkerasti mato-onkensa kanssa. Kuva Päijänteen vastarannalta Saluselle päin.
Salusjärvelle lähdettiin kalastamaan veneellä. Venettä säilytettiin venekoppelissa Salussärkän sivussa.
Nyt kesällä oli
ruokailijoita enemmän kuin talvella, työmiehet söivät pakarissa, mutta
kyllä Eelin heille mielellään kalakeittoa keittäisi. M. Järvinen ja J. Majamäki
oli tällä viikolla töissä, ensi viikolla kai tulisi Herma Järvinenkin. M.
Järvinen oli rakennusmies, oli rakentanut asuintalon ja nyt oli tekemässä
tarpeellisia korjauksia, lattian ja laipion tiivistämistä ja tapetointia.
Urpo oli jo
perunoita laittamassa penkkiin, kun äkkiä Urpon mieleen juolahti, mitä äiti oli
eilen kertonut. Heinäkuussa tulisi kesävieraita, ei hän oikeastaan enää
muistanut keitä he olivat, mutta tuntui jännittävältä. Vaikka töissä oli koko
ajan ihmisiä, nämä olivat kuulostaneet jotenkin erilaisilta. Oli jännittävää
odottaa...
Urpo Salunen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti