Pojat koulussa Haapamäellä

Eero ja Yrjö kävivät koulua Haapamäellä, Eero V-luokkaa ja Yrjö III-luokkaa. Haapamäen yhteiskoulu oli perustettu kymmenen vuotta aiemmin 1907 ja sen oma koulurakennus oli valmistunut pari vuotta myöhemmin. Haapamäen yhteiskoulu on yksi Suomen vanhimmista maaseudulla toimivista oppikouluista.  Koulu toimi viisiluokkaisena vuonna 1917, pari vuotta myöhemmin se sai laajentamisluvan kahdeksanluokkaiseksi, yliopistoon valmistavaksi kouluksi.

       Haapamäen yhteiskoulu ei ollut valtion tai kunnan omistama oppilaitos vaan sen taustalla oli koulun kannatusyhdistys. Koulun toimintaa rahoitettiin mm. lukukausimaksuin ja valtionavulla, merkityksettömiä eivät olleet myöskään tulot, joita saatiin arpajaisista tai keräämällä kannatuksia koulun hyväksi. Arpajaisia varten tarvittiin kuvernöörin lupa, eikä sen saaminen ollut aina itsestäänselvyys. 

       Eero ja Yrjö asuivat viikot Haapamäellä, luultavasti siellä oltiin paljon myös viikonloppuja, olihan lauantai koulupäivä. Koulun oppilasmäärät olivat kääntyneet laskuun mm. sen tähden, että Haapamäellä oli kelvollisten asuntojen löytäminen oppilaille vaikeaa. Suurin osa koulun oppilaista oli muualta kuin Haapamäeltä. Maaliskuussa 1917 päätettiin laittaa koulun yläkerrassa olevia huoneita kuntoon oppilasasuntolaa varten, lattiat piti laittaa kuntoon ja seinät tilkitä. Syksyllä 1917 perustettiin oppilaskodille johtokunta, joka päätti seuraavan vuoden alusta periä vuokraa 6 mk/kk. Niin sitten koulurakennuksen yläkerrassa sijaitsi oppilaskoti, jossa asui 13 oppilasta ja asuntolanhoitajatar Ida Hokkanen omassa huoneessaan. Yläkerran oppilaskodin keittiö toimi myös koulukeittiönä. Asuntolanhoitaja Hokkanen opetti siellä V-luokan tytöille kotitaloutta lukukaudella 1917-1918. Kerrotaan, että ainakin lukuvuonna 1918-1919 Ida Hokkanen teki ruuan oppilaskotilaisille ja muuallakin asuville oppilaille, jopa joillekin opettajille.
      Eero ja Yrjö eivät asuneet koulun yläkerrassa sijainneessa oppilaskodissa, vaan he olivat N. Niemisen luona koulun lähellä maantien toisella puolella. Eetun kirjanpidossa on merkintä 25. toukokuuta 1917, että hän on maksanut poikain kevätlukukauden ruuasta 675 mk.

 Eetu on laskenu maatalouskalenteriin maksut poikain täysihoidosta, toimitettujen ruokien arvot on tasattu lukukausittain.

       Sata vuotta sitten yhteiskoululle kannettiin vesi ämpärillä tai saavilla Petäisjärven rannan lähteestä. Koulurakennusta lämmitettiin pönttöuuneilla ja halkoja ostettiin lähiseudun taloista. Koulussa ei ollut sähköä, vaan tarvittiin paloöljyä valaistukseen. Myöskään puhelinta ei ollut, toisin kuin kotana Salusella se oli ollut jo monta vuotta. Koulun oppitunnit pidettiin kahdessa osassa, aamulla kello 8-10 ja iltapäivällä kello 2–5, paitsi maanantaisin yhdestä eteenpäin. Välissä oli ns. pitkä ruokatunti, jolloin kaikki ehtivät asunnoilleen syömään.

       Koulun johtajaopettajana toimi Tauno Jakola, äkkipikainen pohjalainen  ruotsin ja saksan opettaja.  Eero kuitenkin tuli hänen kanssaan hyvin toimeen. Muita opettajia pojilla ehkä oli ainakin Esteri Hämäläinen, Saimi Ahlsten, Selma Cajanus ja Martti Vaula. Venäjää opetti E. Vilhelm Krorholm, jollei sitten sattunut olemaan hänen sijaisensa. Venäjän kieltä opiskeltiin aina vuoteen 1918 asti. Käsityöopetus oli joutunut väistymään vapaaehtoisen kirjanpito-opetuksen tieltä ja käsitöitä opetettiin Käsityökoulun hoitamana. Opettajille maksettiin varsinaisen palkan lisäksi kalliinajan lisäystä 2500 mk vuodessa. Koululta löytyi monenlaista havaintovälinettä, oli karttapalloja, kasvitauluja, paperimassasta valmistetut silmä, korva ja vartalo, luonnollinen preparaatti ihmisestä: pää pahvilaatikossa ja kaikki luut erikseen, 40 värillistä taulua Suomen kaloista, melkoinen hyönteiskokoelma ja muun muassa metallista valmistettu höyrykone.

       Yhteiskoululla toimi toverikunta, joka järjesti ohjelmaa joka toinen lauantai-ilta, oppilaat viettivät näin vapaailtansa valvotuissa oloissa poissa paikkakunnan huvitilaisuuksista. Vaihtuva huvitoimikunta sai määrätä avukseen oppilaita, joiden oli siihen suostuttava, muussa tapauksessa heille jaettiin paheksumisia. Toverikunnan iltamien ohjelmasta löytyi mm. musiikkiesityksiä, runoja, keskusteluja ja esitelmiä. Eerokin piti esitelmän aiheesta suomalaisten retki Norjan tuntureille. Toverikunta ylläpiti myös kirjastoa ja koululla oli myös toinen, koulun oma kirjasto. Toverikunnassa toimitettiin omaa sanomalehteä ’Silmukoita’.

Eeron V-luokalla otetussa kuvassa oppilaita johtaja Tauno Jatkola (edessä keskellä) ympärillä. Eero seisomassa toinen oikealla, vieressä omalta kylältä Teo Myry ja Lauri Makkonen, kuvassa myös Jokipaltion veljekset.

Lähteet:

Sulkava, R. 2002. Elämää Haapamäen vanhassa yhteiskoulussa

Ritokangas, K. 1957. 50-vuotias Haapamäen yhteiskoulu

Urpo Salusen haastattelu 1.7.1990