Eetu oli tarkka isäntä

Vuonna 1917 Eetu oli hoitanut Salusen isännyyttä jo 20 vuotta, siinä ajassa oli ehtinyt tapahtua monenlaista. 25-vuotiaana hän oli joutunut ottamaan vastuun tilanhoidosta, kun Antti-isä oli kuollut pian juhannuksen jälkeen 1897. Ja olihan isä sairastellut jonkin aikaa jo ennen kuolemaansa. Äitinkään vointi ei ollut ollut kovin hyvä, viisi vuotta hän jaksoi isän jälkeen. Wilhelmiina-mummu sen sijaan oli ollut tarmokas, opettanut Hilmalle niin saippuankeiton kuin muutkin taidot. Tilaa Eetu hoiti taidolla, hän piti tarkkaa kirjanpitoa, olihan tila kannattavuuskirjanpitotila. Toiset tekivät raskaammat työt, niihin ei hänen terveytensä oikein riittänyt. Olihan Hilmaakin varoiteltu, että jos Eetun kanssa naimisiin menisi, nuorena hän leskeksi jäisi. Mutta oli Jumala elonpäiviä heille molemmille antanut, ja antoi vielä pitkään. 

 

Eetun ja Hilman kihlajaiskuva vuodelta 1898, heidät vihittiin samana vuonna 4. elokuuta Salusella. Vihkiäispäivänä Hilma oli saapunut laivalla Kolkin laituriin ja siitä hänet haettiin kääseillä Saluselle.

Eetun Taimo-veli asui Ylöjärvellä, mistä hän oli ostanut Siironmaan tilan pari vuotta aiemmin. Vaikka kaukana tuntui Taimo-veli olevan, oli hän nyt kuitenkin lähellä Oulujoella viettämiensä vuosien jälkeen. Ida-sisar oli hänellä taloudenhoitajana. Nuorin sisar Impi oli opiskellut opettaja-opistossa Fredrika Wetterhoffin työkoulussa Hämeenlinnassa. Hän oli ollut ensin opettamassa Vilppulassa Kuutolan kutomakoulussa ja nyt jo useamman vuoden Kajaanissa.

                      Eetu piti tarkkaa kirjanpitoa monista asioista, jotka liittyivät tilan hoitamiseen. Salunen oli kannattavuuskirjanpitotila ja karjantarkkailutila. Eetu teki kirjauksia pienikokoiseen maatalouskalenteriin, josta tiedot on siirretty suurikokoiseen kirjaan, joka on puhtaaksikirjoitettu Hämeen-Satakunnan Maanviljelysseuran Kirjanpitotoimistossa. Tulojen ja menojen lisäksi muistiinpanoja löytyy mm. päivän töistä, varastoista ja karjasta, myös omaisuus on luetteloituna joka vuosi.