Sata vuotta sitten Salusella isäntänä oli Eetu Salunen. Hän
oli tuolloin 45-vuotias. Ennen häntä Salusta oli isännöinyt neljä sukupolvea samaa
sukua. Eetun vaimo Hilma o.s. Vastalahti oli tullut aikoinaan nuorena 19-vuotiaana
Saluselle emännäksi Ruoveden Vastalahdesta. Eetu ja Hilma olivat olleet
naimisissa lähes 20 vuotta. Heidän perheeseen kuului 16-vuotias Eero
(isoisäni), tammikuussa 13 vuotta täyttävä Yrjö ja 10-vuotias Urpo. Vuonna 1917 Eero ja Yrjö olivat
koulussa Haapamäellä.
Paljon oli viime vuosina rakennettu ja nyt suurimmat
rakennushankkeet oli saatu päätökseen. Päärakennus oli valmistunut vajaa
kymmenen vuotta sitten. Sen jälkeen oli rakennettu uusi karjakartanorakennus,
ensin oli valmistunut navetta ja seuraavana vuonna siihen liittyvät muut osat:
uudet tilat oli saatu lehmille, hevosille, lampaille, kanoille ja sioille. Siat
olikin Hilman vastuulla, niiden kasvattamisesta hän sai omaa rahaa.
Työtä riitti talossa paljon, kolmen työmiehen ja kahden
naisen lisäksi päivätöitä tehtiin Harmaalahdesta, Rajalasta, Mäenpäästä ja
Harjulta. Kesäaikana oli enemmän työtä ja vielä enemmän työssä väkeä, myös omat
lapset. Asukkaita talossa siis riitti vaikka Eero ja Yrjö olikin kouluaikaan viikot
Haapamäellä. Unohtaa ei sovi myöskään tarkastuskarjakko Ida Friberiä, joka asui
Salusella ne ajat, jolloin ei ollut alueen muissa taloissa kiertämässä.
Vanhempaa sukupolvea ei enää ollut elossa, Eetun vanhemmat olivat kuolleet vuosisadan
vaihteen molemmin puolin. Eetun isoäidin kuolemastakin oli pian viisi vuotta. Vilhelmiina
oli ollut kuollessaan 89-vuotias, vanhemmiten hän oli menettänyt kaihin takia
näkönsä ja siksi kaikki kutsuivat häntä Sokee-mummuksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti