Maaliskuussa

Maaliskuun alussa riihipuiden ajaminen oli parin kolmen miehen ja hevosten työnä. Lapuja teki välillä yksi mies ja lapsi. Sonniakin kyydittiin Vilppulassa, seipäitä hakkaamassa oli yksi mies ja välillä seiväspuita ajettiin kotio. Tiistaina 6. maaliskuuta ei oltu tavallisissa töissä vaan sinä päivänä oli lukukinkerit. Eetun muistiinpanoista ei käy ilmi, missä paikassa kinkerit pidettiin, mutta jonain vuonna ne olivat vuorollaan myös Salusella. Peltolan Eve (Eeli) myöhemmin muisteli, kuinka kerrankin kaksi pappia, joista toinen oli Durchman, lukkari Mattila ja Vinha saapuivat Saluselle jo edellisenä ehtoona. He yöpyivät niin, että papit olivat omassa huoneessaan ja lukkari ja Vinha omassaan. Pientä koiruutta oli mielessä, kun lukkari ehtoolla pyysi Eeliniltä lankarullaa. Langan toisen pään he kiinnittivät pappien täkkien liepeisiin. Yöllä pappien nukkuessa peitto lähti kummallisesti valumaan päältä ja aina kun he korjasivat täkkejä paremmin päällensä, se lähti jälleen valumaan. Kummituksia? Miksihän Mattila ja Vinha olivat aamulla niin veikeän näköisiä ja tirskahtelivat?

       Palataan maaliskuisiin töihin. Kinkereiden jälkeisenä päivänä 7. maaliskuuta ajettiin hevosella Ruovedelle hakemaan Niinimäeltä 600 kg pellavansiemenjauhoja väkirehuksi karjalle. Toinen mies vei rukiita myllyyn ja kotona oli yksi mies ja lapsi pumppaamassa vettä, kaivon tuulesta voimansa ottava pumppumoottori oli rikkunut. Seuraavana eli 8. päivänä oli lumituisku. Silloin oli asiaa Vilppulan asemalle, Tampereen matkalla tilattu kirnu oli saapunut ja se piti käydä hakemassa. Samana päivänä ajettiin lammaslantaa A3 kappaleelle, se työ ei vienyt päivää enempää, mutta B5 lohkolla tehtiin lantapatteria monena päivänä. Lantapatterintekopäiville osui huonoja säitä: Puolenkuun aikaan oli kylmää ja tuiskua, 20. päivän tienoilla kiristyi pakkanen niin, että sitä oli kovimmillaan 32 astetta eikä mennyt kuin pari päivää, niin varjossakin oli 5 lämpöastetta. Sitä seuraavat päivät satoi vesiräntää. Lantapatterin tekemisen lisäksi ajettiin muun muassa lautoja Salmen sahalta kotio ja tuotiin Tölliltä heiniä. 

       Tiistaille 13. päivälle on kalenteriin merkitty, että silloin alkaa käräjät. 14. päivänä Eetu oli  Pohjois-Hämeen Maamieskoulun johtokunnan kokouksessa, joka alkoi klo 12 ja kannattajayhdistyksen kokous oli klo 4 ip. 17. päivänä käytiin hakemassa välskäri leikkaamaan porsaita. Maantiesoraa oli ajamassa yleiselle tielle 27–29. maaliskuuta viisi miestä, yksi lapsi ja neljä hevosta. Jo aiemmin yksi työmiehistä oli avannut maantiesorakuoppaa. Talot huolehtivat teistä omalta osuudeltaan ja Salusellakin oli osuus jossakin Laajan paikkeilla. Maantiesyyneissä tarkastettiin, kuinka hyvin kukin oli osuutensa hoitanut. Etukäteen vähän pelättiin, kun Ruoveden nimismies Seikku oli mukana tarkastuksessa. Talossa tietysti syynääjille oli kahvit.

       Maaliskuussa varauduttiin myös tulevaan kalastuskauteen, nuotan havasta (rintaa) kuto M. Mäkinen 8 korttelia á 2/50. Nuottaa korjasi N. Lepistö 6 päivää. Karjan ruokinnassa ja hoidossa oli yksi nainen kiinni joka päivä ja ruokatalouteen käytettiin maaliskuussa 39 työpäivää, joista emännän osalle 13 päivää.

 Nuottakoppeli Salusjärven rannalla.

Rahaa maaliskuun 3. päivänä on kulunut paloöljyyn, jota on ostettu 10 kg (4 mk), 6 kpl lampun lasiin (1,80 mk) ja 0,5 kg nuoraan (1,90 mk). 10. maaliskuuta maksuja: lääkärille ja lääkkeistä Urpolle (6,15 mk), munankuorista kanoille (3,75 mk) ja korkkia kohoksi (1 mk). 12. päivänä on jälleen ostettu 10 kg paloöljyä sekä kalkkia ja ruuvinauloja. Pohjois-Hämeen Maamieskoulun johtokunnan kokouspalkkioita on maksettu Eetulle 44 markkaa ja hän on puolestaan maksanut jäsenmaksua edellisvuodelta 5 markkaa. 17. päivänä on taas ostettu lisää paloöljyä sekä kalastuslankaa 1 kg. 26. päivänä on hankittu 1 pari karstoja, 2 tankoa saippuaa ja maksettu kirjanpitokuluja 75,25 mk. 31. maaliskuuta on  Hilmalle hankittu matkapassi – veljensä Nestorin luo Oulun seudulle. Eetullakin oli oma ”passi” – polkupyöränajokortti. Nuotan laittajalle on maksettu 18 markkaa ja nuotan hapaan kutojaista 20 mk, muille palkollisille on maaliskuussa maksettu yhteensä 10 mk. Tuloja on kertynyt rukiin, rukiin olkien, perunoiden ja karjatuotteita sekä sianporsaiden myynnistä. Kuun lopussa on maksettu M. Vastalahdelle takaisin 600 markan velka korkoineen.

 

 Polkupyöränajokortti toimi henkilöllisyystodistuksena.

Lähteet. Eelin (Eve) Peltolan (o.s. Vastalahti) haastattelu noin vuodelta 1973.

Eetunpäivänä 18. maaliskuuta

Eetun olo oli varsin helpottunut, vaikka hän aavisteli, ettei tämä olisi ainoa harmi tulevien kuukausien aikana. Kohta kelpaisi juoda kotona Eetunpäiväkahvit, jotka siellä odottivat Maamiesseuran kokouksesta saapujaa. Assisentti Ida Friberg oli aikaisemmin ilmoittanut irtisanoutuvansa ja nyt, 18. päivänä maaliskuuta Maamiesseuran kokouksen asialistalla ensimmäisenä oli Fribergin irtisanoutuminen. Oliko Friberg ollut vain tyytymätön palkkaansa? Oliko hän ilmoittanut irtisanomisestaan 7. päivänä pidetyssä vuosikokouksessa? Tänään kokous oli päättänyt pyytää assistenttia edelleen jatkamaan, jos hän siihen suostuu, saa itse määrätä palkkansa. Hän suostui. Helpotus oli, kun Eetun ei tarvinnut alkaa Maamiesseuran esimiehenä etsimään muuta ratkaisua asialle.

       Pohjaslahden maamiesseura oli perustettu jo yli 10 vuotta aiemmin, tammikuussa 1906. Mäyräsen talossa oli pidetty kokous, jonne oli saapunut satapäinen yleisö kuuntelemaan maisteri J. E. Sunilan esitelmää siitä, miten tärkeitä maamiesseurat olivat maatalouden aineellisen ja henkisen tiedon sekä taidon kohottamiseksi. Perustamisesta lähtien Eetu oli toiminut maamiesseuran esimiehenä ensin väliaikaisessa ja sitten vakituisessa johtokunnassa. Heti ensimmäisessä kokouksessa väliaikainen johtokunta päätti esittää kyläkarjakon palkkaamista. Viisi viimeistä vuotta tointa oli hoitanut Ida Friberg.

Maamiesseuran pöytäkirjojen mukaan maamiesseura hoiti tarkastuskarjakon palkkauksen aina vuoteen 1920 asti, jolloin tätä tehtävää hoitamaan perustettiin Pohjaslahden tarkastusyhdistys. Vuonna 1917 tarkastuskarjakko kiersi 21 talossa, jotka osallistuivat assistentin palkkaukseen lehmälukunsa mukaisesti.

Pojat koulussa Haapamäellä

Eero ja Yrjö kävivät koulua Haapamäellä, Eero V-luokkaa ja Yrjö III-luokkaa. Haapamäen yhteiskoulu oli perustettu kymmenen vuotta aiemmin 1907 ja sen oma koulurakennus oli valmistunut pari vuotta myöhemmin. Haapamäen yhteiskoulu on yksi Suomen vanhimmista maaseudulla toimivista oppikouluista.  Koulu toimi viisiluokkaisena vuonna 1917, pari vuotta myöhemmin se sai laajentamisluvan kahdeksanluokkaiseksi, yliopistoon valmistavaksi kouluksi.

       Haapamäen yhteiskoulu ei ollut valtion tai kunnan omistama oppilaitos vaan sen taustalla oli koulun kannatusyhdistys. Koulun toimintaa rahoitettiin mm. lukukausimaksuin ja valtionavulla, merkityksettömiä eivät olleet myöskään tulot, joita saatiin arpajaisista tai keräämällä kannatuksia koulun hyväksi. Arpajaisia varten tarvittiin kuvernöörin lupa, eikä sen saaminen ollut aina itsestäänselvyys. 

       Eero ja Yrjö asuivat viikot Haapamäellä, luultavasti siellä oltiin paljon myös viikonloppuja, olihan lauantai koulupäivä. Koulun oppilasmäärät olivat kääntyneet laskuun mm. sen tähden, että Haapamäellä oli kelvollisten asuntojen löytäminen oppilaille vaikeaa. Suurin osa koulun oppilaista oli muualta kuin Haapamäeltä. Maaliskuussa 1917 päätettiin laittaa koulun yläkerrassa olevia huoneita kuntoon oppilasasuntolaa varten, lattiat piti laittaa kuntoon ja seinät tilkitä. Syksyllä 1917 perustettiin oppilaskodille johtokunta, joka päätti seuraavan vuoden alusta periä vuokraa 6 mk/kk. Niin sitten koulurakennuksen yläkerrassa sijaitsi oppilaskoti, jossa asui 13 oppilasta ja asuntolanhoitajatar Ida Hokkanen omassa huoneessaan. Yläkerran oppilaskodin keittiö toimi myös koulukeittiönä. Asuntolanhoitaja Hokkanen opetti siellä V-luokan tytöille kotitaloutta lukukaudella 1917-1918. Kerrotaan, että ainakin lukuvuonna 1918-1919 Ida Hokkanen teki ruuan oppilaskotilaisille ja muuallakin asuville oppilaille, jopa joillekin opettajille.
      Eero ja Yrjö eivät asuneet koulun yläkerrassa sijainneessa oppilaskodissa, vaan he olivat N. Niemisen luona koulun lähellä maantien toisella puolella. Eetun kirjanpidossa on merkintä 25. toukokuuta 1917, että hän on maksanut poikain kevätlukukauden ruuasta 675 mk.

 Eetu on laskenu maatalouskalenteriin maksut poikain täysihoidosta, toimitettujen ruokien arvot on tasattu lukukausittain.

       Sata vuotta sitten yhteiskoululle kannettiin vesi ämpärillä tai saavilla Petäisjärven rannan lähteestä. Koulurakennusta lämmitettiin pönttöuuneilla ja halkoja ostettiin lähiseudun taloista. Koulussa ei ollut sähköä, vaan tarvittiin paloöljyä valaistukseen. Myöskään puhelinta ei ollut, toisin kuin kotana Salusella se oli ollut jo monta vuotta. Koulun oppitunnit pidettiin kahdessa osassa, aamulla kello 8-10 ja iltapäivällä kello 2–5, paitsi maanantaisin yhdestä eteenpäin. Välissä oli ns. pitkä ruokatunti, jolloin kaikki ehtivät asunnoilleen syömään.

       Koulun johtajaopettajana toimi Tauno Jakola, äkkipikainen pohjalainen  ruotsin ja saksan opettaja.  Eero kuitenkin tuli hänen kanssaan hyvin toimeen. Muita opettajia pojilla ehkä oli ainakin Esteri Hämäläinen, Saimi Ahlsten, Selma Cajanus ja Martti Vaula. Venäjää opetti E. Vilhelm Krorholm, jollei sitten sattunut olemaan hänen sijaisensa. Venäjän kieltä opiskeltiin aina vuoteen 1918 asti. Käsityöopetus oli joutunut väistymään vapaaehtoisen kirjanpito-opetuksen tieltä ja käsitöitä opetettiin Käsityökoulun hoitamana. Opettajille maksettiin varsinaisen palkan lisäksi kalliinajan lisäystä 2500 mk vuodessa. Koululta löytyi monenlaista havaintovälinettä, oli karttapalloja, kasvitauluja, paperimassasta valmistetut silmä, korva ja vartalo, luonnollinen preparaatti ihmisestä: pää pahvilaatikossa ja kaikki luut erikseen, 40 värillistä taulua Suomen kaloista, melkoinen hyönteiskokoelma ja muun muassa metallista valmistettu höyrykone.

       Yhteiskoululla toimi toverikunta, joka järjesti ohjelmaa joka toinen lauantai-ilta, oppilaat viettivät näin vapaailtansa valvotuissa oloissa poissa paikkakunnan huvitilaisuuksista. Vaihtuva huvitoimikunta sai määrätä avukseen oppilaita, joiden oli siihen suostuttava, muussa tapauksessa heille jaettiin paheksumisia. Toverikunnan iltamien ohjelmasta löytyi mm. musiikkiesityksiä, runoja, keskusteluja ja esitelmiä. Eerokin piti esitelmän aiheesta suomalaisten retki Norjan tuntureille. Toverikunta ylläpiti myös kirjastoa ja koululla oli myös toinen, koulun oma kirjasto. Toverikunnassa toimitettiin omaa sanomalehteä ’Silmukoita’.

Eeron V-luokalla otetussa kuvassa oppilaita johtaja Tauno Jatkola (edessä keskellä) ympärillä. Eero seisomassa toinen oikealla, vieressä omalta kylältä Teo Myry ja Lauri Makkonen, kuvassa myös Jokipaltion veljekset.

Lähteet:

Sulkava, R. 2002. Elämää Haapamäen vanhassa yhteiskoulussa

Ritokangas, K. 1957. 50-vuotias Haapamäen yhteiskoulu

Urpo Salusen haastattelu 1.7.1990