lauantai 25. helmikuuta 2017

Helmikuussa 1917



Talvisydännä, helmikuussa, tehdyt työt eivät juuri eronneet tammikuisista, paitsi kuun loppupuolella jolloin nostettiin jäitä. Lantapatterin tekemistä jatkettiin lohkolle B4 ja siitä siirryttiin B5 lohkolle. Helmikuisia töitä olivat rankojen ajo halkoliiteriin ja saunan luo, lapujen tekeminen, rehun, turvepehkun ja turnipsien ajo, käytiin taas myllyssä ja välillä käännettiin lantaa ruumassa, jotta siitä saatiin tasalaatuisempaa. 10. helmikuuta käytettiin sonnia Vilppulassa. Alkukuusta 3. helmikuuta oli hyvin kylmää, jopa 40 astetta pakkasta, silloinkin rehun ja turvepehkun ajossa oli 1 mies, yksi lapsi ja kaksi hevosta ja samaisena kylmänä pakkaspäivänä yksi mies pumppasi vettä navetan parvella olevaan betoniseen vesisäiliöön. Puolenkuun aikoihin oli ankara lumituisku luoteesta, sinäkin päivänä oli kolme miestä, yksi lapsi ja kolme hevosta lantapatteria tekemässä. 19. helmikuuta ajoi kaksi miestä ja kaksi hevosta rankoja lumipyryssä ja 15 asteen pakkasessa saunan luo. Tiistaina 20. helmikuuta vietettiin laskiaistiistaita, se oli vapaapäivä ja taidettiin silloin käydä yksityisasioillakin, sillä silloin oli ostettu niin pusero- ja esiliinakangasta kuin rehujauhojakin. Heti laskiaistiistain jälkeen aloitettiin jäiden nosto kahden miehen ja yhden lapsen ja hevosen voimin. Jäitä tarvittiin koko tulevan kesän ajaksi jäähdyttämään maitoa. Jäät sahattiin suuriksi paloiksi ja nostettiin hevosen vetämän ”kelkan” avulla ylös jäälle. Jääkuutiot varastoitiin jäähuoneeseen purun alle. Seuraavana päivänä jäitä oli kasaamassa kaikki työmiehet eli neljä miestä, yksi lapsi ja yksi hevonen. Jäiden nosto ja kokoaminen oli kahden päivän urakka. Jäiden oton jälkeen jatkettiin töitä pääasiassa rankojen ajamisen parissa. Naisväelle on helmikuussa merkitty karjanruokintaa ja hoitoa jokaiselle päivälle samoin kuin ruokatalouteen, johon lisäksi emännän osalle päiviä kertyi 12.
 

  Reino Jokinen ja Tauno Ruusila sahaavat jäitä jääsahalla Päijänteestä.


Eero Tiensuu ja Viljo Ruusila nostavat jääkuutiota Lotta-hevosen 
vetämän "kelkan" avulla ylös järvestä.

Eero Tiensuu ja Viljo Ruusila kokoavat jääkuutiota jäälle, mistä ne kuljetettiin 
jäähuoneeseen ja peiteltiin purulla. Kuvat 1950-luvulta.



 **********

Vuonna 1917 kuuluttiin Ruoveden pitäjään ja seurakuntaan. Matka kirkkoon oli pitkä, mutta poikkeuksetta sunnuntaisin talvella valjastettiin hevosen perään reki ja lähdettiin kirkkoon joskus yhdellä, joskus kahdellakin hevosella. Ruoveden seurakunnassa oli uuden kirkkoherran valinnan aika. Tällä hetkellä virkaa hoiti vt. kirkkoherrana Olavi Heliövaara, joka myöhemmin toimi Oulun hiippakunnan piispana vuosina 1954-1963. Eetu on merkinnyt kalenteriin, että 4. helmikuuta Carlstedt saarnaa vaalisaarnansa, 11. päivänä Olsoni saarnaa vaalisaarnansa ja 18. päivänä Durchman saarnaa vaalisaarnansa. 25. päivänä on Vaalin kysymys. Epäilemättä nämä vaalisaarnat oltiin kuuntelemassa. L.H. Durcman tuli valituksi uudeksi kirkkoherraksi, hän toimi Ruoveden kirkkoherrana seuraavat 18 vuotta. 

**********

Eetun kassakirjamerkinnät kertovat tarkkaa tietoa taloudenpidosta ja myös sen ajan hintasuhteista. Esimerkiksi palkollisille maksettiin rahana helmikuussa yhteensä 40 markkaa. Ruoka, vaatetus ja muu ylöspito olivat lisäksi osa palkkaa ja usein talosta huolehdittiin myös palkollisten veromaksuista. Torstaina helmikuun 8. päivänä oli hankittu 12 toppaa tulitikkuja (2,50 mk) ja yskän rohtoo (2 mk). 9. helmikuuta on merkintä tutkijalautakunnan palkkionmaksusta (10 mk). Tiistaina 13. päivänä on myllyssä käynyt yksi mies ja hevonen, reissusta on maksettu myllytysmaksua myllärille 14 mk. Helmikuu lienee tuolloinkin ollut tilinpäätöksen aikaa, veroja on maksettu niin kruununveroina (106, 55 mk), kirkollismaksuina (31,85 mk) kuin papiston palkkana (75,61 mk). Lauantaina 17. päivänä on käyty yksityisasioilla, hankintoina on kirjattu 1 kg voipaperia (6 mk), 10 kg paloöljyä (4 mk), 2 kg lankanauloja (6 mk) ja 5,5 kg sokuria kortilla (11 mk). Helmikuussa on käyty myös Tampereella, ehkä Hilma oli tuolla matkalla itsekseen kuten usein tapasi olla, joka tapauksessa hankittavana on ollut kirnu (kruunu 3) (130 mk), 2 kpl separattorin kummia (2 mk), sakset (3 mk), lakki, kauluksia y.m. (58,0 mk). Kotituomisia Tampereelta on hankittu 18,50 markalla ja matkakuluihin on merkitty 18,60 mk. Myös lääkäriin ja lääkkeisiin on kulunut rahaa niin Tampereen matkalla kuin muulloinkin kuun aikana, rohtoja on ostettu myös eläimille. Helmikuussa tuloja on saatu rukiiden, kaurojen ja karjantuotteiden myynnistä.

perjantai 17. helmikuuta 2017

Hevosia, sikoja, lampaita, kanoja ja lehmiä


Nella oli Väinö-rengin hevonen. Se oli tallin vanhus, musta tamma, jolla oli ikää pian 14 vuotta, se oli syntynyt 27. huhtikuuta 1893. Väinön mielestä Nella oli komea ja kiiltaväkarvainen, luonteeltaan se oli säyseä ja hyväntapainen. Väinö kävi sille ahkerasti antamassa ylimääräisiä ruoka- tai leipäannoksia. Aina se Väinön nähdessään muisti hirnahtaa. Tallissa oli Nellan lisäksi 4-vuotias Pirjo ja 9-vuotias Virkku. Pujo-valkka oli viety pakko-otolla, jolloin siitä oli saatu hintaa 802:50 mk. Ilo-niminen ori asusti myös tallissa, se oli syntynyt 26. huhtikuuta 1914. Ilo oli Nellan varsa, Nella oli saanut vielä vanhoilla päivillään tuntea äitiyden iloa. Varsa oli iloinen vekkuli, väriltään musta kuten emänsä. Nella oli pitänyt hyvän huolen varsastaan, ainoastaan Väinö oli saanut koskea varsaan, muille se oli ollut vihainen. Nyt Ilo oli siis jo kohta kolme vuotias. Nella arvostettiin kirjanpidossa enää 80 markan arvoiseksi kun taas Pirjon arvo oli 1000 markkaa ja Ilon arvo oli 500 markkaa mutta sen kirjanpitoarvo vielä kasvoi sen varttuessa.                
       Omaisuusluettelon mukaan sikalan puolella oli yli 6 kk vanhoja sikoja kaksi, samoin kaksi oli kuusi kuukautta nuorempia. Lampaita oli 17 täysikasvuista, nuoria ei ollenkaan tänä vuonna. Siipikarjaa oli kanoja 15 ja yksi kukko.
        Omaisuusluettelon mukaan Länsi Suomen Karjan kantakirjalehmiä oli seitsemän, muita yhteensä 3-vuotiaita lehmiä oli kolme. Yli 2 1/2 vuotiaita sonneja oli kolme, hiehoja kolme ja vasikoita seitsemän. Tarkastustulosten kirja Salusen talon karjasta v. 1917 kertoo enemmän. Sen mukaan navetassa lypsi Ruskanen (s. 14/3 1904), se teurastettiin 11. lokakuuta. Siellä oli Rusko, joka myytiin 27/1, Rusina (s. 1905) ja Nurmike (s. 1908). Muun muassa Rusina ja Nurmike olivat maatiaistyyppisiä lehmiä, sarvista ruskeita. Ihana (s. 1/1 1910) myytiin 2. marraskuuta Mänttä O.y:lle. Monni-sonnin jälkeläisiä olivat Pilkanen (s. 1911), Sievä (s. 1911), Heluna (s. 1912), Nastike (s. 1914) ja Nellike (s. 1915). Mielikki oli syntynyt 1911, sen emäksi mainitaan L.S.K 223 Nättike ja isä Jumpo 316, Mielikki on maatiastyyppinen nuppo ruskea. Mielikin vasikka on saanut nimen Sorja (s. 1915), Sorjan isä oli Apea Monninpoika. Apsankukka (s. 1915) oli Sievän ja Apean Monninpojan jälkeläinen. Apsankukalle syntyi 4. elokuuta vasikka, ruskea nuppo Pulmu, jonka isä oli Monnintähti.
       Omaisuusluettelon mukaan sonneja oli talossa kolme. Monni-sonni oli Kolkin oman sonniosuuskunnan sonni, joka oli sijoitettuna Myrylle. Kaikki Salusen sonnit olivat Monnin jälkeläisiä ja nimettykin sen mukaisesti: Jumpon lisäksi oli Apsa-Monninpoika, Monnin-tähti ja Monnin-muisto, joka oli vasta kolmen kuukauden ikäinen. Monnin-Tähdestä on selitys, pienet nakkasarvet, vaalean ruskea, vähän kimonkarvanen, herttaotsa, hyvärakenteinen. Monninheimo-niminen sonni myytiin tammikuussa.
       Tarkastustuloksien yhteenveto eri lehmistä jakaa lehmät säännöllisiin ja epäsäännölliisiin lehmiin. Säännöllisiin on laskettu ne, jotka ovat olleet tuotannossa koko vuoden, epäsäännöllisissä on vuoden aikana myydyt, teurastetut sekä ensikertalaiset. Joka kuukausi on  lehmistä tehty kolme koelypsyä, joiden perusteella on laskettu mm. kuinka paljon lehmä lypsää maitoa ja määritelty rasvaprosentti. Koelypsyt teki tarkastuskarjakkona toiminut Ida Friberg. Helmikuussa 1917 koelypsyt olivat 2., 15. ja 25. päivinä. Koepäivinä annetut rehuyksiköt on myös merkitty muistiin. Vuoden aikana maidossa oli 9-13 lehmää. Tuotannolliset keskimäärät vuodessa olivat 2261,5 kg maitoa, 99,93 kg rasvaa ja keskimääräinen rasva % oli 4,41 (keskiarvo 6 lehmältä), taloudelliset keskimäärät (10,9 lehmältä) olivat hieman alemmat. Tarkastuskarjakko teki rehulaskelmat lehmille, miten niitä pitäisi ruokkia. Sen mukaan lehmille syötettiin pellavansiemenjauhoja 9,2%, rehuvehnäjauhoja 6,3%, kaurarouhetta 5,1%, heiniä 26,3%, herne-kaurah. 3,8%, peluja ja ruumenia 11,9%, ruisolkia 2,9%, juurikasveja 5,1%, tuor. rehua 1,5% ja laidunta 27,9%.


Eero-isäntä ja karjanhoitajat Pulmun, Apsankukan ja Mielikin kanssa päärakennuksen päädyssä. Eetu on merkinnyt vuoden 1917 muistiinpanoihin, että Mielikki maatiaistyyppinen nuppo ruskea. Apsankukka oli Sievän ja Apean Monninpojan jälkeläinen. Apsankukan vasikka Pulmu on syntynyt 4. elokuuta 1917.

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Maanantaina 5. helmikuuta



Naiset heräsivät aikaisin aamulla, kuten tavallisesti. Perälän Liisa lähti navetalle ja Vastalahden Eeli alkoi valmistella ensimmäistä ruokaa talonväelle ja työmiehille - keittämään perunoita, laittamaan suolakalaa tarjolle ja hauduttamaan puuroa. Kello seitsemäksi pitäisi pöytä olla katettuna ja kaikki valmiina.
       Liisa lähti kävelemään myrskylyhty kädessään navetalle, kylmä viima puhalsi kasvoihin. Häntä nauratti ja melkein itketti yhtä aikaa, loppuviikosta pakkasta oli ollut 30 astetta, toissa päivänä, lauantaina, 40 astetta. Ilma oli ollut niin tyyni, että tuulimoottorilla ei ollut pystynyt nostamaan vettä säiliöön navetanparvelle. Vesi oli ollut loppumassa ja Eetu-isäntä oli käskenyt yhden työmiehistä pumppaamaan vettä 40 asteen pakkasessa. Säiliö oli saatu täyteen ja nyt sitten kävi tuuli.
      Eeli ja Liisa olivat olleet talossa jo pitkään, olivat tulleet nuorina. Eeli oli ollut Hilman ”kasvatti” jo Vastalahdessa, hän oli syntynyt vuonna 1892. Hänen omat vanhempansa, Vastalahden talon piika ja renki, olivat kuolleet ja hän oli jäänyt orvoksi. Liisakin oli jäänyt orvoksi, hänen isänsä oli kuollut ja Liisa oli tullut Saluselle. Liisan koti oli ollut lähellä, Perälä Harmaalahden naapurissa. Äitikin oli joutunut muuttamaan pois kotoa ja mennyt sittemmin uudelleen naimisiin. Liisa oli syntynyt vuonna 1895. Liisan mieleen muistui lypsyä valmistellessa muisto vuosien takaa. Hän oli asunut aluksi samassa huoneessa Sokee-Mummun kanssa, mummu tapasi tarjota hänelle pastillia ja sanoa – Voi tyttö raiska, mitä sinustakin tulee. Ota tästä masmilleriä.
       Ensimmäisen kerran Liisa on merkitty apulaiseksi syksyllä 1911. Nyt hän oli hoitanut navetta-askareita jo pidemmän aikaa, toisinaan hän vain tuurasi karjakkoa. Liisa oli saanut navetalla työt hyvään malliin, kun vellikello soi. Sen jälkeen kun aamuateria oli syöty, Jalmari, Paavo ja Väinö lähtivät jatkamaan lantapatterin tekemistä B4-lohkolle. Mäkinen Harjulta istui myös aamuruualla, hänkin tuli tänään töihin. Näytti tulevan kylmä päivä, pakkasta ei ollut enää läheskään yhtä paljon kuin edellisviikolla, mutta tuuli puhalsi kylmästi. Lantapatteri saataisiin tänään valmiiksi ja seuraavaa jatkettaisiin huomenna B5 lohkolla.
        Toisten lähdettyä Eeli jäi tiskaamaan astioita, kymmeneltä väki tulisi kahville. Puolelta päivin pitäisi ruoka olla taas pöydässä. Kahden-kolmen aikaan oli iltapäiväkahvien aika ja iltakuudelta olisi jälleen ateria pöydässä. Joka aterialla oli tarjolla myös puuroa. Eelin päivät täyttyivät perunoiden keitosta, pöydän kattamisesta ja tiskaamisesta, ja olihan sisällä paljon muutakin työtä kuten siivoaminen ja tietysti pyykkipäivät pyykkituvalla. Ruokailijoita oli aina paljon. Vuodelta 1917 ei löydy muistiinpanokirjaa, johon olisi merkitty ruokailijoiden määrät, mutta vuoden 1916 kirjassa helmikuussa oman perheen aikuisten ruokailupäiviä on merkitty 68 ja lasten 29, palkollisia on tuolloin helmikuussa ruokaillut 174 henkeä ja muita 15 henkeä, maksaneita ruokailijoita on ollut yksi. Kerrottakoon, että helmikuussa 1916 on ruokatalouteen käytetty täysmaitoa 200 l, kuorittua maitoa 290 l, kirnumaitoa 75 l, kermaa 15 l ja voita 8 kg. Perunoita on kulunut 500 litraa ja keittiökasveja 25 litraa. Vuoden 1917 alussa on ollut varastossa 3 hehtolitraa ruisjauhoja, 550 l ohrajauhoja-ryynejä ja 50 l kauraryynejä-jauhoja, naudanlihaa 80 kg, sianlihaa 80 kg ja sekakalaa 30 kg.
       Päivätyöluettelon mukaan Eeli ja Liisa olivat töissä kuutena päivänä viikossa, samalla tavoin kuin rengitkin. Sunnuntain töitä ei ole päivätyöluetteloon merkitty, mutta toki karja ja ruuanlaitto piti silloinkin hoitaa. Helmikuussa olisi yksi odotettu vapaapäivä, laskiaistiistai 20. helmikuuta. Silloin mentäisiin mäkeen laskettelemaan ja huudettaisiin ”pitkiä pellavia!”


























Kuvat: Seppo Kanerviston albumi