Heinäkuu alkoi pyhäpäivän vietolla. Poikkeuksetta sunnuntaisin lähdettiin Ruovedelle kirkkoon. Kesäaikana matka taittui hevoskyydillä. Toisinaan mahdollisesti käytettiin myös Salmian rannassa ollutta Eeva-kirkkovenettä, viisi vuotta myöhemmin vuonna 1923 tämä Ylä-Tuuhosen lahkon kirkkovene siirrettiin Ruoveden kirkkotarhaan. Eeva oli suuri vene, sen pituus oli yli 20 metriä.
Maanantaina 2. heinäkuuta äestettiin peltoa B5 lohkolla ja
oltiin lannan ajossa A1 lohkolla. Äestä veti kaksi hevosta. Lannanajo vaati
enemmän työvoimaa, mukana oli useimmiten kaksi miestä, kaksi lasta ja kaksi
hevosta. Maanantaipäivänä yksi lapsi siivosi ojia, seuraavana päivänä ojan
kunnostaminen jatkui turpeiden kuokkimisella. Talven aikana tehtyjen lantapatterin
hajottaminen, lannan ajo pellolle kasoiksi, kasojen hajottaminen pellolle talikolla
ja sisäänkyntäminen jatkui pääasiallisena työnä aina heinäkuun 11. päivään
asti. Heinäkuun alkupäiviin Eetu on merkinnyt, että aitaa on tehty Päijänteen
ja Vainioportin välille 587 paria á 12 penniä Smk 70:44, kassakirjan mukaan Manu
Keinoselle on maksettu aidanteosta 70 mk 50 penniä. Aidalla on siis ympäröity
pelto Päijänteen ja Raitinperän väliltä, jottei lehmät pääse pellolle syömään
kasvustoa. Lehmät liikkuivat vapaana metsässä aidatulla alueella, alue ulottui
Koivumäen rajalle asti. Lehmät tuotiin illalla kotiin lypsylle, ne olivat yön
navetassa ja aamulypsyn jälkeen ne siirrettiin taas metsälaitumelle.
Perjantaina 6. heinäkuuta on ollut heikkoja kuurosateita ja
kylmää ilmaa. Kylmää päivää seurasi hallayö, lauantai-aamuna todettiin hallan
vieneen hätäperunan varret saunan tykönä pellossa. Hätäperuna oli aikaista
perunaa, väriltään tämä hätäläinen oli punainen. Hallayö ei vieraillut vain
Kolkissa vaan se koetteli laajemmin koko maata. Koneviesti-lehden (1/2017) artikkeli
kertoo, että koko maa ”oli 100 vuotta sitten pahassa elintarvikekriisissä.
Uhkaava nälänhätä oli useiden tekijöiden summa, joista pahimpia oli olematon
leipäviljaomavaraisuus. Tilanne alkoi kehittyä jo 1800-luvun loppupuolella,
jolloin alettiin panostaa pelkästään karjatalouteen. Suomalainen voi oli
maailmalla kysyttyä ja sitä vietiin hyvään hintaan. Saksasta ja Venäjältä oli
saatu ruista halvalla ja rajattomasti. Ensimmäinen maailmansota katkaisi
kuitenkin viljantuonnit. Tilanteen kiristyessä jouduttiin leivän ja leipäviljan
jakelua säännöstelemään.” Monin paikoin maataloutta vaivasi työntekijäpula, linnoitustöissä
tienasi paremmin ja myös Amerikan siirtolaisuus oli tehnyt loven työvoimaan,
lisäksi kevättöiden sujumista oli monin paikoin vaikeuttaneet maatyöväestön
lakot. ”Heinäkuun seitsemännen päivän vastaisena yönä ankara halla vielä
viimeisteli elintarvikekatastrofin. Perunaa oli keväällä kylvetty 30 prosenttia
aiempaa enemmän, mutta sato menetettiin lähes kokonaan. – – Viljakasveissakin
kato oli tuntuva. Koska koko alkukesä oli ollut hyvin kuiva, ehtyivät laitumet
ja sitä mukaa myös maidontuotanto.” Salusella ei varmastikaan varsinaisesti
ruuasta ollut pulaa, mutta esimerkiksi sokeri oli kortilla.
Heinäkuun 6. päivänä oli lannanlevitystyössä mukana kuusi
henkeä. Näihin aikoihin on laitettu myös Harjun tuvan kattoa. Sunnuntaina 8.
päivä Eetu on merkinnyt muistiinpanoihin poutaa ja aina 16. päivään asti on
merkintä ”kuivaa”. Maanantaina 9. päivänä on yksi mies aloittanut lehtien
taittamisen eli lampaille tehtiin lehtikerppoja talveksi. Ne olivat koivunoksia,
jotka sidottiin suurikokoisiksi nipuiksi ja joita lampaille tarjottiin
talvisaikana. Lehtikerppoja säilytettiin lampolan ylisillä.
12. päivänä on harattu turnipsivakoja, työssä on ollut mies,
lapsi ja hevonen. Seuraavana päivänä perunamaata on ollut perkaamassa kaksi
lasta. Lauantaina 14. päivä mies ja lapsi ovat olleet siivoomassa kesannon
ojia, muille työmiehille ei sille lauantaipäivälle olekaan töitä merkitty.
Hakamaan ja Jussinkytömaan aitaa on teetetty urakalla 2161 paria á -/15 Smk
324:15.
Maanantaina 16. päivä on ollut pilvipoutaa. Silloin aloitettiin
heinän korjuu, heinä niitettiin ja haasioitiin, ensimmäisenä päivänä työssä oli
viisi miestä, neljä lasta ja kaksi hevosta, myöhemmin mukana oli myös naisväkeä.
Tiistaina satoi vettä runsaasti, heinää kuitenkin niitettiin pihamaalta,
juurikasvimaata kasteltiin lantavedellä ja niittokone tarvitsi korjausta. Heinän
niitto ja haasiointi jatkui; 21. päivään mennessä lohkolta B2 oli korjattu 22 kuormaa.
Lauantaina 21. päivä heinän niitolla oli viisi miestä, kaksi naista ja neljä
lasta. Asuinrakennuksen huoneiden maalaus ja paperointi saatiin valmiiksi,
siihen kului 22 miestyöpäivää. Maalari sai palkkaa 6 mk päivästä, yhteensä
135,80 mk.
 |
Heinäväki kahvitauolla Niemivainion kappaleella.
Maanantaina 23. päivä satoi, yksi mies oli niittämässä
pientareita, kaksi miestä ja neljä lasta perkasivat turnipsimaata. Heinänkorjuu
jatkui seuraavana päivänä, jolloin Eetun merkinnän mukaan lohkolta B3 on
korjattu 41 kuormaa. Seuraavat päivät olivat pilvisiä, heinänkorjuuta
jatkettiin. Perjantain kohdalle Eetu on kirjoittanut tiedon ”Lohkolta B4
korjattu 15 kuormaa alaarvoisia suolaheiniä”. Lauantaina siirryttiin lohkolle
G3, oli kuumaa ja kuumuus jatkui seuraavan viikon alkuun. Heinäkuun viimeisenä
päivänä viimeisenä heinätyönä korjattiin pientareilta niitetyt heinät, sen työn
teki kaksi lasta. Heinäkuun viimeisinä perattiin kuokosta G5 lohkolla ja yksi
mies tervasi navetan, tallin ja sikalan ovia. Tervatut ovet kestivät paremmin
eläintilojen kosteutta. Karjanhoitoon on naisille merkitty heinäkuulle 21
päivää ja ruokatalouten 36 päivää, joista emännän osalle 11.
Heinien korjuutaulukkoon merkittiin minkä verran kuormia eri latoihin tuli
heinää tulevan talven varaksi.
Heinäkuussa työssä on ollut omien renkien Väinön ja Paavon sekä
poikien Eeron Yrjön ja Urpon lisäksi muutakin työvoimaa. Iivari Oulo on ollut
päivittäin kuukauden ajan, satunnaisemmin päiviä ovat tehneet Taimo Mäenpää,
Aarne Palonen, Ahvi Mäenpää, Hilda Mäenpää ja Lyyti Keinonen. Janne Sukava on
ollut puolipäivää lienee sepäntöissä, myös Saari (Sepänsaari) on merkitty
heinäaikaan usealle päivälle työhön. Heinäaikaan torpista Rajalasta,
Harmaalahdesta ja Mäenpäästä on tehty normaalista poiketen enemmän päiviä,
olihan niin määrätty torpankontrahdeissakin. Nämä päivät Eetu on merkinnyt
työluetteloon merkinnällä A tavallisen viivan sijasta.
Rahamenot ja -tulot heinäkuulla
Puhelinvuokraa syrjäisiltä on saatu 5,70 mk eli jos on
ihmiset käyneet soittamassa, ovat siitä maksaneet. Puhelinmaksuja 2
neljännekseltä on maksettu 11 mk. Heinäkuussa on hankittu separaattoriin öljyä,
ostettu säkillinen eli 80 kg voisuolaa (voihin lisättiin suolaa, jotta se
säilyisi) ja köyttä niittokoneen aisaan. Palovakuutusmaksu on maksanut 79,50
mk. 9. heinäkuuta on käyty kaupassa ja hankittu 200 gr poraksia, 1 nippu
kirjekuoria ja maatalouskirjallisuutta 4 mk 75 pennillä. 11. päivänä on ostettu
kuurauskivee (käytetty puhdistusaineena ja hopeiden kiillottamisessa), ostettu
taloustarpeita ja maksettu värjärille kankaan laittokuluja 10 mk. Lauantaina
14. päivä on maksettu 13 mk laivamaksuna perheen kylämatkasta ja 50 mk Harjun
itsellistuvan kattamisesta. 18. päivä on ostettu sokeria kortilla ja hiivaa.
Sepälle on maksettu Pirjon kengityksestä 11 markkaa 21. heinäkuuta. 23. päivä
on maksettu Pellervoseuran jäsenmaksu 5 mk ja 30. päivä on ostettu hiivaa ja
postipaperia. Pojille on maksettu palkkoja heinäkuulta 38 markkaa,
palkollisille 68 markkaa.
Tuloja heinäkuulla on ollut vain vähän, niitä on saatu perunoiden
ja karjataloustuotteiden myynnistä, valtiolle luovutetusta viljasta ja
viljatakavarikoiden ilmottamisesta ja laskemisesta, tätä työtä Eetu lienee
määrätty tekemään, kun hän siitä on korvausta saanut.
